Räps
Palstalla kulttuuritoimittaja Ville Hänninen kirjoittaa kuvista.
Olen käynyt Itäkeskuksen uimahallissa kolmisenkymmentä vuotta, säännöllisen epäsäännöllisesti. Silloin se oli uudenkarhea, nyt aika on tuonut tarpeellista patinaa.
Sama ei koske kävijäkuntaa, joka on suurelta osin vaihtunut. Vanhat ukot ovat miltei hävinneet. En halua kysyä, mihin. Enkä halua lisätä, että nyt se ukko olen minä, tosin en vieläkään vanha, en.
1990-luvulla suomalaisoletettujen joukossa saattoi olla jokunen virolainen. Nykyään on ihan tavanomaista, että täpötäyden saunan lauteilla vain minä olen varmuudella Suomessa syntynyt. Yhteinen kieli saattaa silti olla suomi. Englantia en kuule saunassa koskaan, se on kantakaupungin kieli.
Tavanomaisin tilanne viime kuukausilta: Istua märehdin, yritän meditoida maailmaa pois päästäni. Hikoilen henkeni niin puhtaaksi kuin pystyn.
Yhtäkkiä havahdun siihen, että minulle puhutaan ja/tai viittilöidään.
– Löylyä lissää!
– Heitä lissää!
Heitettävä on. Usein en huomaa pyyntöä tai joku muu tarttuu toimeen. Jos joudun itse urakkaan, välttelen viskomista.
Hapenottokykyni on heikko ja sitkeyteni olematon. Kiuas sihisee, pääni pihisee. Nautin matalista lämmöistä ja varmaan tuntisin oloni kotoisaksi jossain hamamissa. Tai Saksassa.
Laudetoverini eivät heittelystä tikahdu. Saunaan tullaan paahtumaan. Sillä konstilla selvitään tässä pimeässä ja paskassa maassa.
Rehellisyyden nimissä: tyypit ovat ymmärtäneet saunan idean minua paremmin.
En muista julkisuudessa käydyn vuosiin keskusteluja maahanmuuttajien kotoutumisesta. Sanaa on alettu käyttää enää vain rasistisen argumentin osana. Vastaus on silloin etukäteen tiedossa, ja arjen sijaan puhutaan havaituista tai tulevista rikoksista.
– Tämä oli rikki viime viikolla. Nyt toimii. Ei ole viileä!
– Jahas. Sepä hyvä.
– Heitä löylyä!
Suomalaisessa saunakuvastossa maailman muuttuminen ei näy vielä millään lailla. Lämpömittarien, peflettien, saunahattujen ja muun (luojan kiitos) suhteellisen vähäisen tuotteiston aiheet ovat luonnonläheisiä ja usein humoristisia. Jos ihmisiä kuvataan, he ovat toki pellavapäisiä.
Uimahallin opasteikonografia on neutraalimpaa. Pelkistys tapahtuu VR:n vaunuopasteiden malliin: pallopää, sormia tai varpaita ei ensinkään.
