YhteiskuntaKuvat Saarni Säilynoja, Museokeskus Vapriikki

Kallo ei ole vain kallo

Vääryys, se on nyt korjattu, kirjoittaa Ville Hänninen Räps-palstalla kuvasta, jossa otetaan näytteitä ruotsalaisten Suomesta viemistä kalloista.

Lukuaika: < 1 minuutti

Kallo ei ole vain kallo

RäpsRäps

Palstalla kulttuuritoimittaja Ville Hänninen kirjoittaa kuvista.

Ruotsin Kiirunassa siirrettiin elokuussa jollei nyt vuoria niin kirkko maailman suurimman maanalaisen rautamalmikaivoksen tieltä. Koko kaupungin siirtäminen on ollut pitkään suunnitteilla, koska malmin louhinta aiheuttaa maan vajoamista.

Tallenteet muutosta ovat hitaudessaan hypnoottisia. Niin se käy. Operaatio on kuitenkin kiinnostavalla tavalla ristiriidassa koronavuosina aktivoituneen tarinan kanssa. Meidän pyhältä kirkkomaalta on anastettu kalloja!

Suomesta vietiin Ruotsiin kalloja tutkimuksellisista syistä. Noin puolet oli peräisin Pälkäneen Rauniokirkolta ruotsalaisen Gustaf Retziuksen tutkimusretkeltä vuonna 1873. Niistä tuli osa Tukholman yliopiston kraniologista kokoelmaa.

20. elokuuta 2024 noin kello 13 Suomen valtio sai takaisin 82 suomalaista kalloa. Sen jälkeen aiheesta pidettiin Pälkäneellä tiedotustilaisuus ja seminaari. Kallot ja jäänteet siunattiin haudan lepoon. Palautusjuhlallisuuksiin osallistuivat ministeri Sari Multala ja piispa Matti Repo.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Joulukuussa Koneen säätiö lähti huumaan mukaan. Se myönsi dosentti Ulla Nordforsin johtamalle työryhmälle apurahan. Ryhmä tutkii muun muassa DNA-tutkimuksen, isotooppiarkeologian ja historiantutkimuksen keinoin kallojen kantajien elämää. Yhtenä tavoitteena on selvittää vainajien todennäköinen kotipaikka, jotta heidät voidaan uudelleenhaudata mahdollisimman lähelle sitä. Muumioituneita kalloja on saatu myös näytille Muinais-DNA: Avain menneisyyteen -näyttelyyn, joka on Vapriikissa kesään 2028 asti.

Kallonäytteidenotto toteutettiin siten, että se näyttäisi valokuvissa mahdollisimman hyvältä ja niitä voitaisiin käyttää tiedotteissa ja lehtijutuissa. Muuta johtopäätöstä en osaa tehdä kuvasta, jossa kenttälaboratorion tutkijat ovat sonnustautuneet valkeaan. Taustalla näkyy alttari pikku risteineen ja maalauksineen. Tunnelma on kristillis-tieteellinen.

Kuva on upea. Voimakkuudessaan se vahvistaa tunnetta siitä, että toistasataa vuotta sitten siirretty kallo ei ole vain kallo. Vääryys, se on nyt korjattu.

Kun kallokeskustelua alettiin käydä, sävy oli miltei vanhaisänmaallinen: hautoja oli ryöstetty. Viimevuotinen tiedote ilmaisee asian jo neutraalimmin: ”Suurin osa kalloista oli kerätty suomalaisilta hautausmailta antropologisia tutkimuksia varten, osa on peräisin 1800-luvun vankiloista ja sairaaloista.”

Erikoinen pyhän ja profaanin yhdistelmä kaikkinensa. Mutta ei kai sen ihmeellisempi asia kuin kokonaisen kirkon siirtäminen suorassa lähetyksessä.

  • 29.10.2025
  • Kuvat Saarni Säilynoja, Museokeskus Vapriikki