Vulturessa oli kiinnostava artikkeli, jossa nostettiin esiin, että monet Hollywood-tuotannot tekevät erikoistehosteensa (cgi) 2K-tarkkuudella, vaikka elokuva kuvattaisiin 4K-tarkkuudella. Kyse ei ole pelkästään rahasta vaan taidemuodon tärkeimmästä valuutasta: ajasta. 4K vaatii tietokoneilta huomattavasti enemmän aikaa, joten monet tyytyvät huonompaan resoluutioon. Muutamia vuosia vanha elokuva saattaa uuden television hankkijalle näyttäytyä hyvin erilaisena kuin se näytti ensi-illassa. Esim. Helsingin ainut 4K-digiprojektori sijaitsi pitkään Orionissa – siis silloin, kun se oli vielä arkistokäytössä. Efektit näyttävät monesti häiritsevän huonoilta – eikä syynä ole edes television huonot asetukset.

Muuttujia on toki monta, mutta ei ole lainkaan tavatonta, että keräilijän valikoiman teknisesti vaikuttavin esine on 80- tai 90-luvun filmille kuvatun elokuvan (4K) blu-ray. Aika harva 90-luvulla kuvatun elokuvan negatiivi on kadonnut tai vaurioitunut, ja jos sen skannaus on tehty huolella, niin elokuva näyttää kotona hämmästyttävän kauniilta.

Cgi-ongelma on pahimmillaan juuri isoissa Hollywood-tuotannoissa, sillä niissä on harvemmin katsojalle epäselvää, mikä osa kuvasta on fantasiaa, jolloin siihen luonnollisesti kiinnittää huomiota, kun uskottavuuteen tulee lommoja.

Elokuva on aina parhaimmillaan elokuvateatterissa, mutta lippujen hintakehitys ja tekniikan kehitys on johtanut siihen, että halvimpia 4K-televisioita saa nyt uutena n. 12 IMAX-lipun hinnalla. (Hintakehitys on sitä luokkaa, että elokuva on muuttumassa kokonaan keskiluokan huviksi.)

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Tekniikan kehitys siis kaventaa eroja kodin ja elokuvateatterin välillä huomattavasti. Toisaalta harva kuluttaja osaa säätää televisionsa oikein eri kuvalähteisiin sopivaksi, tai ainakaan elokuvateatteria paremmin. Lisäksi etenkin näin kesällä pimeälle ja ilmastoidulle elokuvasalille ei pärjää mikään kotiteatteri.

• 23.7.2022
• Kirjoittanut Mikko Pihkoluoma