Postikortteja Tukholmasta
Tukholman yliopistossa elokuvatutkimusta opiskellut Mikko Pihkoluoma bloggaa kulttuurista ja matkailusta.
Stories of Filmin jatko-osan lisäksi Mark Cousins sai viimeisteltyä kaksi muuta elokuvaa pandemian aikana. Toinen niistä esitettiin Cannesissa samaan aikaan Juho Kuosmasen elokuvan kanssa.
The Storms of Jeremy Thomas on dokumentti englantilaisesta tuottajasta Jeremy Thomasista, joka on tehnyt merkittävän ja omaehtoisen uran omaperäisten ohjaajien kanssa. Thomas vastaanotti parhaan elokuvan Oscarin Bernardo Bertoluccin klassikosta The Last Emperor (1987), mutta heidän yhteistyönsä jatkui pitkään ja siihen lukeutui myös Dreamersin (2003) kaltainen Bertoluccin myöhäistuotannon helmi. Hän ei ollut tuottamassa kaikkia Bertoluccin elokuvia, mutta ehkäpä juuri niitä parhainta makua edustavissa.
Cousins nostaa esiin alkupään tuotannosta Nicolas Roegin kanssa syntyneet erinomaiset elokuvat Bad Timing (1980) ja Eureka (1983). 80-luvulla syntyi myös David Bowien ja Nagisa Oshiman Merry Christmas Mr. Lawrence (1983).
Hän on tuottanut myös kaksi onnistuneinta Ballard-sovitusta (“he’s my Melville”), Cronenbergin Crashin (1996) ja Ben Wheatleyn High Risen (2015). Cronenbergin kanssa yhteistyö on ollut pidempi ja sisältää Burroughsin kirjaan perustuvan Naked Lunchin (1991).
Elokuvanörteimmät ehkä huomaavat, että Thomas ei ole karttanut sensaatiomaisia aiheita ja eroottista latausta hakeneita ohjaajia. Samaa teemaa oli havaittavissa myös tämän vuoden Cannesissa, jossa seksikohtaukset tekivät varsinaisen comebackin. Jo pidempään amerikkalaisesta elokuvasta on häivytetty pois kaikki materiaali, joka saattaa vaarantaa PG-13 ikärajan ja #metoo on varmasti vaikuttanut asiaan Euroopassa. Nähtäväksi jää miten ne otetaan vastaan isomman yleisön parissa, mutta mielestäni ne olivat lähes kauttaaltaan perusteltuja.
Tämän vuoden Cannesiin on helppo lukea suuria tunnelmia, sillä odotus on ollut pitkä. Cousins kertoo haastattelussa, että olemme hakeneet lohtua elokuvista ja nyökyttelen hermostuneena. Festivaalin avajaisnäytöksessä hän onnistui innostamaan elokuvan pariin pyytäessään elokuvasaliin saapuneita ihmisiä kuvittelemaan Shirley MacLainen juoksemassa Billy Wilderin The Apartmentissa (1960). Seuraavana päivänä tehdyssä haastattelussa hän jatkaa samasta aiheesta ja sanoo, että hän aistii ilmassa olevan toivoa.
Cannes liittyy olennaisesti myös Jeremy Thomaksesta kertovaan dokumenttiin, sillä tuottajaprinssillä on ollut vuosikymmenien vuosien ajan perinteenä ajaa autolla Ranskan läpi Cannesiin ja tällä kertaa hän on ottanut mukaansa Cousinsin. Perillä odottaa Thomasin tuottaman ja Takashi Miiken ohjaaman elokuvan First Love (2019) maailmanensi-ilta.
Cousins lomittaa molemmissa Cannes-elokuvissaan elokuvahistoriaa ja nykyhetkeä. Siitä myös MacLaine-harjoituksessa on kyse, sillä Cousins uskoo elokuvan elävän meissä. “Elokuvassa ei ole mennyttä ja nykyisyyttä. Elokuva on koko ajan läsnä. Kun katsomme Greta Garboa, hän on yhä elossa, ja tavallaan ei ole mitään elokuvan historiaa”, Cousins kuvailee.
Cousins etsii elokuvasta ajattomuutta ja ehkä myös siksi Thomas kiehtoo häntä. Hänen filmografiansa on täynnä ajattomia elokuvia, jotka elävät muiden ohjaajien kautta. Vaikka asia ei dokumentissa tai haastattelussa puheeksi tulekaan, niin esimerkiksi Eureka on yksi elokuvista, joka inspiroi Paul Thomas Andersonia There Will Be Bloodissa. “Elokuvantekijät hyppivät menneen ja nykyisyyden välillä”, Cousins summaa.
