Kirjoittanut Mikko Pihkoluoma

Koronakurimuksesta lamaan

Lukuaika: 2 minuuttia

Koronakurimuksesta lamaan

Postikortteja TukholmastaPostikortteja Tukholmasta

Tukholman yliopistossa elokuvatutkimusta opiskellut Mikko Pihkoluoma bloggaa kulttuurista ja matkailusta.

Kun katsoo Suomen koronatartuntalukuja nyt, niin vihdoin jokaisen rationaalisen ihmisen on ymmärrettävä, ettei koronapolitiikka ole ollut onnistunutta edes Suomessa. Jos seuraa mitä maailmalla tapahtuu, niin huomaa, että kaikilla on eri keinot sen torjumiseen ja Suomi ei ole mitenkään erityisen nerokas maa. Käytännössä Suomen aiempi onnistuminen nojasi pitkälti kansan kuuliaisuuteen ja suomalaisten varovaiseen perusluonteeseen.

Itse asiassa jo kuukausia monet ovat olleet sitä mieltä, että Suomen koronapolitiikka on täyttä farssia ja poliittista teatteria, jossa jälkijunassa valmistellut lait edelleen hankaloittavat tiettyjä aloja enemmän kuin toisia. Nyt niitä pitäisi purkaa pikavauhtia, mutta mitään ei tapahdu.

Festivaalikesän toteuttaminen maakunnissa oli giganttinen virhe. Samoin valtiovallan kyvyttömyys estää suomalaisia palaamasta Venäjältä ilman pakollista testausta ja karanteenia. 

Jostain syystä näistä virheistä isoimman hinnan joutuu maksamaan pääkaupunkiseudun kulttuurielämä. Kaikilla mittareilla mitattuna Euroopan persoonallisimpia elokuvaohjelmistoja pyörittävä WHS Teatteri Union ei ole voinut järjestää elokuvanäytöksiä vuoden 2021 aikana. Se ei ole taloudellisesta vinkkelistä merkittävä tekijä, mutta kuvastaa silti hyvin sitä ahdinkoa, missä elokuva-ala elää.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Suomalainen elokuva on vihdoin kansainvälistynyt ja ottanut kaulaa kiinni naapurimaihin. Nyt holveissa odottaa lukuisia elokuvia, joiden tuottajille ainut keino saada investointinsa takaisin on pääkaupunkiseudun elokuvateattereiden avaaminen.

Ranskassa kaikki elokuvateatterit myivät lippuja heinäkuussa 100%:n täyttöasteella ja myös Cannesin elokuvafestivaalit järjestettiin samaa periaatetta käyttäen. Kymmeniä tuhansia osallistujia houkuttelevilla festivaaleilla tartuntoja oli häviävän pieni määrä osallistujamäärään nähden. Käytössä oli koronapassi (hyväksyttävän QR-koodin sai käymällä testissä 48 tunnin välein tai hankkimalla kaksi rokotetta) ja elokuvasaleissa piti istua maskit päässä. Testaus oli ilmaista.

Koronapassi on käytössä myös Tanskassa, jossa viime viikonloppuna syntyi uusi ennätys kävijämäärissä. Tanskalaiset käyvät myös testeissä suomalaisia tiheämmin, joten Tanskan koronapolitiikka ei ole millään muotoa Suomea kehnompi. Samaan aikaan Suomen pääkaupunkiseudulla elokuvateattereiden on noudatettava kahden metrin turvavälejä. Korona toki leviää sisätiloissa, mutta hyvin ilmastoidut elokuvateatterit ovat äärimmäisen epätodennäköisiä paikkoja niiden leviämiselle. Vilkun avulla niihin ei viime vuonna jäljitetty yhtään tartuntaa, vaikka täyttöaste oli nykyistä paljon suurempi.

Yksinkertainen totuus on se, että pääkaupunkiseudulla käydään paljon enemmän elokuvateattereissa ja monille kansainvälisen tason (suomalaisille) elokuville se on realistisesti katsottuna ainut paikka saada lipputuloja. Jos mitään ei tapahdu, niin koko ala voi luisua takaisin 90-luvun lama-ajan Suomeen, jolloin Suomeen mahtui yksi kiistatonta kansainvälistä menestystä saavuttanut ohjaaja.