Postikortteja Tukholmasta
Tukholman yliopistossa elokuvatutkimusta opiskellut Mikko Pihkoluoma bloggaa kulttuurista ja matkailusta.
Earl Sweatshirt siirtyi teltasta päälavalle, ja vieläpä alkuiltaan, mikä ei varsinaisesti tehnyt räppärin tehtävää helpoksi. Alueelle alkoi vasta tulvia ihmisiä keikan aikana eikä Earlin haahuilu pitkässä sadetakissa saanut kaikkia täysin villiintymään, mutta nokkelan räppärin keikkaa kuunteli silti mielellään lähes tunnin verran.
Slowthain energinen protestiräppi — miehen uusin levy on nimeltään Nothing Great About Britain — sai Black Tentin villiintymään, mutta erinomaisen keikan ainekset vesittyivät teknisiin vaikeuksiin. Ainakin Doormanin kesken laitteet mykistyivät ja biitit piti ladata alusta uudelleen. Jo Polaroidin ja Drug Dealerin jälkeen lähtivät paidat yltä, mutta keskeytykset ja niiden myötä syntyneet suunnittelemattomat tauot jättivät hyvään keikkaan osittain ristiriitaisen maun.
Erykah Badu aloitti harmillisesti puoli tuntia myöhässä mikä sekoitti pahasti illan suunnitelmiani. Cain’t Use My Phonella ja Hellolla mainiosti alkanut keikka jäi osaltani pahasti vajaaksi, mutta Badun upean äänen voimaa päästiin kuulemaan ensimmäisen puolituntisenkin aikana.
Aïsha Devi esitteli Voimalassa myös kaunista ääntään mystisen ja eteerisen äänimaailmansa päälle. Uhkaavasti iskevät bassot nostivat desibelejä korkealle tasolle, mutta yhtään särähtämättä. Jopa puoliltaöin pauketta vääntänyttä Jlinin keikkaa pystyi kuuntelemaan taaempaa ilman korvatulppia. Kaiken kaikkiaan Other Sounds on äänentoistollisesti ja akustisesti Flow’n ylivoimaisin lava.
Neneh Cherry vakuutti uuden levyn myötä kuvioihin astuneella livebändillään, jolta taittui myös vanhat hitit. Keikan jälkimmäisellä puoliskolla kuultiin ainakin 7 Seconds ja energisenä päätöksenä myös edellisen Cherryn Flow-keikan päättänyt Buffalo Stance. No money man can win my lovella huudattaminen toimii joka kerta.
Loppuillan Solangen keikkaa kohtaan odotukset olivat varsin maltilliset. When I Get Home -kiertue ulottui Helsinkiin asti yllättäen Caridi B:n peruttua, mutta nuorempi Knowles otti Suvilahden päälavan niin hyvin haltuun, että vaihto saattoi olla pelkästään positiivinen asia. Minimalistisella lavadesignilla ja maksimaalisella pakaroinnilla operoinut show tarjosi twerkkausta kirkkaan valkeaksi valaistuilla portailla. Taustatanssijoiden ja -laulajien esiintyminen oli upean harkittua, ja sulava esitys soljui suunnitelmallisista koregrafiosta huolimatta vapautuneesti.
Mustiin leveisiin pitkiin lahkeisiin ja narutoppiin sonnustautunut Solange vakuutti paitsi laulutaidoillaan myös tanssimisellaan. Etenkin Cranes in the Sky ja Losing You nousivat keikan ja koko perjantain huippuhetkiin.
Keikan päätteeksi saatiin myös nähdä jotain erikoista, kun puoliltaöin laulajien mikrofoneista ja bändiltä vedettiin sähköt pois päältä kesken kappaleen. Ainakaan rumpuja ja puhaltimia ratkaisu ei silti haitannut ja show ei siitä keskeytynyt, mutta soitosta ei meinannut kuulla mitään yleisön taputuksien alta.
Loppukaneetiksi todettakoon vielä yksi vinkki tämän päivän pop-up cineman elokuvaohjelmistosta, josta voi “ilmaiseksi” käydä kokeilemassa ristiriitaisen vastaanoton saanutta Jarmuschin zombisatiiria Dead Don’t Die. Jos elokuvalipun ostaminen epäilyttää, niin huumorin toimivuutta voi siis käydä kurkkaamassa klo 19 alkaen tai miksei katsoa myös koko elokuva. Se ei ehkä ole ohjaajan parhaimmistoa tai täysin osiensa summa — elokuva on täynnä Jarmuschille tyypillistä lakonista komiikkaa taitavia nimiä kuten Bill Murray, Adam Driver, Steve Buscemi, Tilda Swinton ja Chloë Sevigny, joiden nimet lupailevat ehkä liikoja — mutta ilmastonmuutoksen kautta nykyaikaa kritisoiva elokuva iskee ajoittain terävästi.
(Blogitekstiä on päivitetty. Aiemmin sivulla luki virheellisesti Cupcakke, mutta Solange korvasi itse asiassa Cardi B:n.)
