Postikortteja Tukholmasta
Tukholman yliopistossa elokuvatutkimusta opiskellut Mikko Pihkoluoma bloggaa kulttuurista ja matkailusta.
Tänään ensi-iltojen joukossa on yksi elokuva, joka tuskin muistuttaa mitään muuta elokuvaa koko vuonna. Törkeän hauska Greasy Strangler nähtiin Suomessa ensimmäistä kertaa Night Visions -festivaaleilla, mutta sen ohjannut Jim Hosking ei ole erityisen kiinnostunut kauhuelokuvasta.
Kun kysyn ohjaajalta sähköpostitse suosikkeja ja elokuvia, joista hän sai inspiraatiota, niin hän vastaa, ettei tiedä edes mitä genre-elokuva on. ”David Lynch on mielestäni aidosti hauska. Ehkä jopa hauskempi kuin kukaan muu”, jatkaa Hosking.
Greasy Strangleriä voisi jossain määrin verrata Lynchin esikoiselokuvaan Eraserheadiin tai ainakin se on yhtä outo ja kuvottava. Yhtä hyvä elokuva se ei ole, mutta ainakin se on melkein yhtä omaperäinen. Ihraan itsensä upottavaa sarjamurhaajakuristajaa esittää ratkiriemukkaasti Michael St. Michaels.
Eraserheadiin sitä voisi verrata myös siksi, että elokuvassa on kokeilullista otetta. Siinä on juoni, mutta mitään jännitystä ei ole, sillä murhaaja kertoo välittömästi kuka on. Kaikki pitävät sitä tosin vitsinä. Hoskingin mukaan kokeilu oli tarkkaan harkittua: ”Pyrin venyttämään tiettyjä elokuvantekemisen rajoja. En halunnut jännitettä, halusin hyvin vähän juonta, paljon toistoa. Halusin nähdä missä kulkee raja sen välillä mikä on vielä hauskaa, huvittavaa tai kiinnostavaa ja milloin se alkaa tuntua tylsältä ja ärsyttävältä, ja ehkä taas uudelleen hauskalta.”
Kuristaja asuu yhdessä poikansa kanssa rähjäisellä Los Angelesin alueella, jossa he pitävät yhdessä disco-kävelyjä sepostaen paikallisia nähtävyyksiä. Narisevan pojan tyttöystävän kanssa muodostuu perverssi kolmiodraama, mikä hakee vertaistaan elokuvamaailmasta. Oikeastaan parempi vertaus on Robert Crumbin härskit sarjakuvat, joita ohjaaja näytti näyttelijöille ja kuvausryhmälle.
Nuhjuisilla Los Angelesin syrjäkujilla kuvattu elokuva on täynnä aitoja hylättyjä taloja ja kuvauspaikkoja, joiden likaisuus tuo oman lisänsä jo valmiiksi etovaan tarinaan. ”On hankalaa löytää juuri niin kämäistä taloa kuin se, missä kuvasimme, mutta jos koputtaa tarpeeksi monelle ovelle, niin sellainen löytyy. Kävimme katsomassa useita omituisia taloja. joista osassa kuvaaminen olisi ollut ehdottomasti terveydelle vaarallista”, Hosking kuvailee.
Greasy Strangler ei ole todennäköisesti terveydelle haitallista, mutta tällaisia elokuvia löytyy ainoastaan, jos on valmis koputtamaan riittävän monelle ovelle. Suosittelen, jos roskaelokuva kiinnostaa.
