Postikortteja Tukholmasta
Tukholman yliopistossa elokuvatutkimusta opiskellut Mikko Pihkoluoma bloggaa kulttuurista ja matkailusta.
Joe Swanberg on yksi 2000-luvun independent-tuotannon suuria nimiä. Hän ei välttämättä sano suomalaisille juuri mitään, koska miehen elokuvat ovat olleet Yhdysvaltojen ulkopuolella erittäin huonosti saatavilla. Swanbergin merkittävyys piilee siinä, että hän on onnistunut luomaan uran, joka haastaa sen tavallisen tavan tehdä elokuvia. Hän työskentelee usein ilman käsikirjoitusta ja on pitkälti rahoittanut itse omat elokuvansa. Ne ovat levinneet parhaiten VOD-palveluissa Yhdysvalloissa. Kaikki Swanbergin elokuvat ovat saaneet ensi-iltansa SXSW-festivaaleilla ja osa niistä on ollut esillä sekä Sundancessa että Berliinissä.
Swanbergin kohtalo voi olla kiinnostava ennakkotapaus, sillä hänen tuntemattomuus saattaa VOD:n laajentuessa toistua muidenkin tekijöiden kohdalla. Amazonin rahoittamat elokuvat – kuten Spike Leen uusin äärimmäisen hyvät arviot saanut Chi-raq – eivät ole tulleet Euroopassa juurikaan elokuvateattereihin. Eivätkö Yhdysvaltalaisen elokuvan uudet tuulet kantaudu jatkossa juurikaan Eurooppaan?
Parhaiten Swanberg on ollut Suomessakin esillä VOD-palveluissa: hän on ohjannut jaksoja viime vuosien kehutuimpiin romanttisiin tv-sarjoihin Love (Netflix) ja Looking (HBO). Lisäksi joitain hänen elokuviaan on saatavilla nettivuokraamoissa.
Swanberg ei ole täysin tuntematon Amerikassa, sillä hänen agenttinsa Hollywoodissa työskentelee yhdelle isoimmista agentuureista (CAA). Swanbergin uusimmassa elokuvassa Digging for Fire näyttelevät Anna Kendrick, Brie Larson, Rosemarie DeWitt, Sam Rockwell ja Orlando Bloom. Nämä eivät kaikki ole tähtinäyttelijöitä, mutta antavat osviittaa Swanbergin kyvyistä luoda taitavia näyttelijöitä kiinnostavaa draamaa.
Viime vuonna julkaistu Digging For Fire on hyvin tyypillinen Swanberg-elokuva, jonka erinomaisuus piilee näyttelijätyön välittömyydessä. Elokuvassa käydään läpi isoja teemoja – vanhenemista, vanhemmuutta ja oman identiteetin menetystä vanhemmuden myötä – mutta lajityyppi on rento hengailukomedia. Koko jutun viehättävyys piilee siinä, että näyttelijät ovat elokuvassa omia luonnollisia persooniaan. Swanberg pyytää ammattinäyttelijöitäänkin käyttäytymään samalla tavalla niin kulisseissa kuin kameran edessäkin. Lopputuloksena on yksi erikoisimpia elokuvanäyttelemisen suuntauksia Amerikassa.
Vaikka Swanbergin elokuvia pitäisi luonnosmaisina tai dramaattisesti köyhinä, niin hänen paikkansa elokuvahistoriassa on jo osaltaan taputeltu. Swanberg siirtyi sulavasti dvd:n kultavuosista yhdeksi ensimmäisistä tekijöistä, joka julkaisi elokuviaan samaan aikaan elokuvateattereissa ja VOD-palveluissa. Chicagon panimokulttuurin suhdekiemuroista kertovasta Drinking Buddiesista tuli hänen läpimurtonsa, mutta sitä ennen hän ehti tehtailla yli 10 elokuvaa. Urakehitys on täysin omanlaisensa, mutta jotankin Swanberg on onnistunut aina olemaan tekemässä tulevaisuuden elokuvaa.
Tänä vuonna SXSW-festivaaleilla Swanberg oli puhumassa rahasta. Alalle epätyylliseen tapaan hän puhui siitä varsin avoimesti. Suomalaisesta vinkkelistä kiinnostavinta on se, että Swanbergin elokuvien budjetit eivät suurimmillaankaan ylitä suomalaisen draaman tyypillistä budjettia. Ilman elokuvasäätiötä ne ovat tuottaneet toisinaan myös prosentuaalisesti aika hyvää voittoa – mikä kielii hänen raa’asta lahjakkuudestaan. Youtubesta löytyvä puhe kannattaa ehdottomasti kuunnella, mutta ehkä neuvoihin kannattaa kotona suhtautua varauksella. En esimerkiksi suosittele näin pienellä markkina-alueella kotikustanteiden rahoittamista luotolla.
Swanbergin urakehityksen kannalta huolestuttavaa on, ettei hän tunnu täysin tiedostavan mikä hänen parhaista elokuvistaan tekee niin hyviä. Hänen suosituimmissa ja parhaimmissa elokuvissa – Digging For Fire, Happy Christmas ja Drinking Buddies – on mukana kuuluisia näyttelijöitä kuten Anna Kendrick (Pitch Perfect) ja Lena Dunham (Girls). Toisin kuin hän hieman vitsillä tuntuu väittävän, ei heidän maineensa tee elokuvista uskottavampia yleisön silmissä. Erinomaisilla elokuvanäyttelijöillä on karismaa. Se uupuu Swanbergin halvemmista tuotannoista.
