Pääkirjoitus
Voima on vuodesta 1999 ilmestynyt kulttuurilehti. Puoluepoliittisesti sitoutumaton lehti nostaa esiin yhteiskunnallisia aiheita niin maailmalta kuin kotimaasta. Pääkirjoitukset ottavat kantaa ja johdattavat lukijat numeron pariin.
Syyskuussa 1676 englantilaisten perustama siirtolaiskaupunki Jamestown roihusi Virginiassa Yhdysvaltain itärannikolla. Kapinalliset olivat käyneet varakkaan valkoisen tilallisen Nathaniel Baconin johdolla kuvernööri William Berkeleyn joukkoja vastaan. Bacon halusi ajaa alkuperäiskansat pois Virginiasta. Kuvernööri halusi varjella hauraita suhteita ja olla provosoimatta eri kansoja, jotta nämä eivät liittoutuisi siirtolaisia vastaan.
Lopulta melkein puolitoista vuotta kestänyt Baconin kapina hajaantui itsekseen pääjehun kuoltua tartuntatautiin, mutta sen seuraukset Yhdysvaltain lainsäädännölle ja yhteiskuntarakenteelle olivat järisyttävät. Kapinoivissa joukoissa nimittäin taisteli sekä mustia orjia että valkoisia ja mustia velkaorjia. Monietninen köyhien ja alistettujen joukko, joka yksissä tuumin kävi kapinaan, oli kauhistus vallanpitäjille.
Tapauksen jälkeen Virginiassa säädettiin lakeja, jotka asettivat valkoiset tummaihoisia ihmisiä parempaan asemaan. Julkisissa dokumenteissa alettiin käyttää eurooppalaisista siirtolaisista yhä useammin sanaa valkoinen, ja heille luvattiin velkaorjuuden määräajan täytyttyä muun muassa pala maata. Tällä vaiennettiin kapinoimishaluja ja pönkitettiin heidän paremmuudentuntoaan ja sitoutuneisuuttaan omaan rotuunsa.
Valkoisuuden brändäys löi läpi. Samassa prosessissa tumma ihonväri liitettiin alempiarvoisuuteen ja orjuuteen.
Hajota ja hallitse on vanha, hyväksi havaittu jippo. Joskus hajaannutaan myös omin päin.
Poliitikoita polttelevat jo seuraavat eduskuntavaalit keväällä 2027. Vaikka puolueet nykyhallituksesta vasemmalle räkyttävät sinnikkäästi Orpon, Purran ja näiden joukkojen tekemisistä, oppositio on tukkanuottasilla myös keskenään.
Hallitus on kyntänyt, kaskennut ja kylvänyt, ja kansalaiset alkavat olla kypsänä. Tilanne olisi oppositiolle otollinen.
Viime vaaleissa keskinäisessä kamppailussa kävi kuitenkin ohraisesti. SDP houkutteli keskittämään äänet itselleen ja hajaannutti vasemmistoliiton ja vihreiden kannatuksen. Demarivalvojaisissa kilisteltiin, mutta koska voitto tuli potentiaalisten hallituskumppanien kustannuksella, puolue jäi oppositioon kitisemään.
Nyt SDP on kuitenkin alkanut taktikoida Antti Lindtmanin johdolla. Hinku hallitukseen kokoomuksen kanssa on kova. SDP, jolla olisi ollut parhaat edellytykset torpata velkajarru, äänesti sen puolesta, vaikka se todennäköisesti aiheuttaa jatkuvaa hyvinvointivaltion leikkauspainetta.
Keskenään nokitteleva oppositio on heikko oppositio. Päättävän eliitin ja elinkeinoelämän intressejä palvelee niin ikään se, että äänestäjät pysyvät erillään ja riitaisina.
Nykypolitiikan, sosiaalisen median ja klikkiotsikoiden kohina kätkee alleen sen, että hyvin erilaisista taustoista tulevilla ihmisillä on paljon yhteistä, kuten halu pitää huolta itsestään ja läheisistään, ansaita elantoa, elää perusturvallista ja mukavaa elämää.
Keitä hajaannus, eripura ja suoranainen viha viime kädessä palvelevat?
