Pääkirjoitus
Voima on vuodesta 1999 ilmestynyt kulttuurilehti. Puoluepoliittisesti sitoutumaton lehti nostaa esiin yhteiskunnallisia aiheita niin maailmalta kuin kotimaasta. Pääkirjoitukset ottavat kantaa ja johdattavat lukijat numeron pariin.
”Kulttuuriala osallistuu myönteisesti suurten yhteiskunnallisten kysymysten ratkaisemiseen yhteisten tavoitteiden mukaisesti.” Marraskuun lopussa eduskunnalle annettu kulttuuripoliittinen selonteko täyttyy hienoista tulevaisuusvisioista, mutta näinä aikoina tämä virke jää vaivaamaan.
Mitä tarkoittaa ”myönteinen osallistuminen”? Entä mitä ovat ”yhteiset tavoitteet”? Kuka ne määrittelee?
Koska kulttuuripoliittisen selonteon on tarkoitus ylittää hallituskaudet, sen pitää olla joustava. On kuitenkin oltava tarkkana, kuka joustaa ja mihin suuntaan.
Yalen yliopiston professori Timothy Snyder on puhunut ”ennakoivasta kuuliaisuudesta”. Kirjansa On Tyranny (2020) mukaan ihmiset saattavat ennakoida, mitä aiempaa sortavampi hallinto haluaa, ja tarjoilla sen pyytämättä.
Termi nostettiin esiin Suomen Kuvalehden numerossa 4/25, jossa perattiin Yhdysvaltain mahdollista luisumista fasismiin Trumpin toisella presidenttikaudella. ”Ennakoiva kuuliaisuus” mainittiin samassa yhteydessä kuin Mark Zuckerbergin masinoimat muutokset Metan alustoilla sekä Disneyn päätös poistaa transsukupuolisia käsitteleviä tarinoita tulevista sarjoistaan.
Kun ajat kovenevat, on parempi totella ajoissa. Ja niin ajat kovenevat.
On mahdoton aukottomasti sanoa, mihin Meta tai Disney perustavat päätöksensä. Rahalla saattaa kuitenkin olla tekemistä asian kanssa.
Suomessa on viime vuosina puhuttu kulttuurin taloudellisista edellytyksistä, kun hallitus on leikannut myös niistä.
Leikkauksia toteuttamassa olleen hallituspuolue perussuomalaisten Media- ja kulttuuripolitiikka -julkaisu vuodelta 2020 listaa, että tulevaisuuden taiteen tulisi olla ”hyvää, laadukasta, hyödyllistä, esteettistä tai jotenkin muuten positiivista”. Julkaisun mukaan nykyään monilla taidealoilla haiskahtaa ”taistolainen haju”.
Ehkä seuraava Pillupäiväkirjat jää tekemättä.
Yleäkin syytetään politisoitumisesta. Samaan aikaan julkaisussa sanotaan, että Ylen ”toimintaan voimme halutessamme vaikuttaa poliittisin päätöksin”.
Vähällä oli, ettei hallitus päässyt yksin päättämään Ylen rahoituksesta. Ehkä niukkuus ja uhka lisäleikkauksista houkuttavat joka tapauksessa sitoutumaan ”yhteisiin tavoitteisiin” tiukemmin. Ehkä seuraava Pillupäiväkirjat jää tekemättä.
Hallituksen seuraava iso ”kulttuuriprojekti” on yhdistää Taiteen edistämiskeskus ja Kansallinen audiovisuaalinen instituutti uudeksi Kulttuurivirastoksi. Erilaiset taide- ja kulttuuritahot kävivät lausumassa hallituksen esityksestä mielipiteensä.
Avate eli Audiovisuaalisen alan tekijät ry esitti huolensa, että esitys ”avaa oven merkittävälle poliittiselle vaikuttamiselle”. Elokuvaohjaaja Jenni Toivoniemi lausui, että esitysluonnoksen julki lausuttuna tavoitteena on ”virastoihin kohdistuvan ohjauksen helpottaminen”.
Samantapaisia huolia esittivät useat muutkin tahot. Politiikka saattaa rakenteiden uudistamisen kautta saada vaikutusvaltaa taiteen sisältöihin.
Suomen suurin kulttuurilehti Voima kertoo tässäkin numerossa myös kurittomasta kulttuurista.
