Pääkirjoitus
Voima on vuodesta 1999 ilmestynyt kulttuurilehti. Puoluepoliittisesti sitoutumaton lehti nostaa esiin yhteiskunnallisia aiheita niin maailmalta kuin kotimaasta. Pääkirjoitukset ottavat kantaa ja johdattavat lukijat numeron pariin.
Vein tarpeettomaksi käyneitä vaatteita matalan kynnyksen päiväkeskukselle, jonka työ pyrkii estämään syrjäytymistä. Keskuksessa käy paljon eläkeläisiä ja työttömiä, mutta myös kaiken ikäisiä mielenterveyskuntoutujia ja esimerkiksi Ukrainan sotapakolaisia.
En ollut paikalla toimittajana vaan anonyyminä kansalaisena. Silti työntekijä toivotti minut peremmälle saatesanoin ”tuu katsomaan miten täyttä täällä on, tää on ihan kamalaa”. Keskuksen pienet tilat olivat tosiaan tupaten täynnä ihmisiä. Aamutuimaan keitetyt kahviosammiot tyhjenevät kauan ennen tietotyöläisen työaikaliukuman umpeutumista. Ihmisillä ei ole varaa keitellä kahveja kotona.
Keskus kerää ja jakaa lahjoitettuja vaatteita ja tavaroita tarvitseville. Käytävällä koiranruokasäkit odottavat lemmikinomistajia. Asunnottomien yönä lokakuun puolivälissä järjestetään joka vuosi erillinen lahjoitustapahtuma. Työntekijä kertoi etsineensä edellisenä päivänä kengät naiselle, jonka ainoasta kenkäparista olivat pohjat irtoamassa.
Päiväkeskuksen kävijämäärä on lisääntynyt viime aikoina hälyttävästi, ja suomalaisten avuntarvitsijoiden osuus on selkeästi kasvanut. Tiedusteltuani kehityksen tarkempaa aikaväliä, työntekijä puuskahti, että ”hallituksen leikkausten jälkeen”.
Mika Pekkola haastatteli Voimaan Työttömien keskusliiton toiminnanjohtaja Jukka Haapakoskea. Haapakoski sanoo, että hallituksen ”säästöt” vain siirtävät yhteiskunnan ongelmia tulevaisuuteen. Hän kertoo leikkauspolitiikan seurausten jo alkavan näkyä.
Sylttytehtaallakin on tehty laskelmia. Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi syyskuun lopussa vaikuttavuusarvionsa sosiaaliturvan leikkauksista. Jo tehdyt ja ensi vuoden alussa voimaan tulevat leikkaukset pudottavat arviolta 31 000 lasta köyhyyteen, ja niukkuudessa elävien lasten määrä kasvaa 150 000:een. Luvut ovat kammottavia, mutta niiden seuraukset vasta karmeita ovatkin.
Vierailu päiväkeskuksessa paljasti myös oman keskiluokkaisen kuplani. Puolen vuoden kirjoitusvapaani aikana, suuren perheen äitinä, olo on ollut aika ajoin hivenen persaukinen. Kun pääsin kierrätysreissultani kotiin, olo oli enemmänkin kuin nololla Kroisoksella.
Me, joilla on tavaraa ja vaatteita enemmän kuin kylliksi, kaapissa kaikille monta paria kenkiä, hyvät talvitakit, riittävästi terveellistä ruokaa jääkaapissa, rahaa ostaa lääkkeitä kun niitä tarvitsee ja asunto – oma lämmin ja turvallinen paikka, missä nukkua, ja niin edelleen – me elämme yltäkylläisyydessä.
Yhä isommalla osalla kansalaisista on konkreettinen, musertava ja kasvava hätä päivittäisestä toimeentulosta, joillain jopa yösijasta. Asunnottomien yö 17. lokakuuta on hyvä tilaisuus lahjoittaa vaikkapa ylimääräiset lämpimät vaatteet ja kengät lähimpään palvelukeskukseen.
Jos komeron periä siivotessa löytyy liikenevää järkeä ja inhimillisyyttä, niitä kannattaa lahjoittaa Orpon hallitukselle.
