![Muinaista Voimaa]()
Muinaista Voimaa
Vahvasti nykyajassa kiinni oleva juttusarja tarkastelee Voiman outoa ja värikästä historiaa. Ennen kaikki ei välttämättä ollut paremmin. Lue ja opi.
Joskus vuoden 1750 paikkeilla Afrikan Mandinkassa, myöhemmin Gambian Jufferessä, syntyi poikalapsi, Kunta Kinte. Hän kasvoi onnellisena, kunnes hänen ollessaan noin 17-vuotias, 13. syyskuuta 1766, Thomas Davisin kipparoima rahtilaiva Lord Ligonier saapui Gambiaan. Alkoi orjien metsästys, ja 5. heinäkuuta laiva seilasi kohti ”uutta mannerta” mukanaan Kunta Kinte.
Lord Ligonier kuljetti kuudella kannellaan 140–170 afrikkalaista epäinhimillisen karmeissa olosuhteissa. Vangeille matka oli yhtä kidutusta.
Kunta Kinte oli yksi niistä yli 12 miljoonasta orjasta, joita Afrikasta vietiin Amerikan mantereelle 1400–1800 luvuilla. Hän ei elinaikanaan tiennyt, että hänen nimensä tulisi jäämään kirjallisuuden ja politiikan historiaan ja että hänen elämäänsä esiteltäisiin museoissa ja televisiossa.
Kunta Kinten pohjoisamerikkalainen isäntä antoi hänelle nimen Toby Waller. Waller kertoi tarinaansa lapsilleen, jotka toistivat tarinaa jälkikasvulleen sukupolvesta toiseen. Afrikasta Waller oli kertonut sanoilla ”Kamby Bolongo”.
Vuonna 1976 yhdysvaltalainen Alex Haley (1921–1992) julkaisi suvustaan kirjan Juuret (suom. Arto Häilä). Kirja alkoi esi-isän orjuudesta, tarinasta, jota Haleylle oli jo lapsuudessa kerrottu. Haley oli löytänyt ”Kamby Bolongon”, se tarkoitti Gambiajokea. Sukupolvia kiertäneet sanat olivat paljastaneet Haleylle, missä suvun alkukoti oli.
Haley voitti Pulizerin ja sai aikaan maailmanlaajuisen sukututkimusbuumin.
Alex Haleyn bestsellerin ilmestymisestä ei ollut vilahtava kuin 24 vuotta, kun oli ilmestyvä Voima 5/2000. Tuossa numerossa julkaistiin juristi, lordi Anthony Giffordin esitelmä vuodelta 1993 otsikolla ”Joskus tulee aika maksaa takaisin”. Siinä lordi Gifford argumentoi, miten orjakauppa on ollut kansainvälisen oikeuden vastaista, joten orjuudesta hyötyneiden maiden – erityisesti Yhdysvaltojen, Britannian, Ranskan ja muiden Euroopan maiden – pitäisi maksaa korvauksia kärsineiden Afrikan maiden hallituksille.
”Afrikan mantereella tuhottiin kukoistavia sivilisaatioita, murskattiin hallintojärjestelmiä, siirrettiin miljoonia ihmisiä väkipakolla muualle. Tämän välittömänä seurauksena oli köyhyys ja alikehittyneisyys, joka nyt vaikuttaa lähes kaikkien mustan Afrikan asukkaiden elämään.”
Toisin kuin nykyajan oikeistokonservatiivit, Gifford tunnisti orjuuden olleen Britannian vaurauden suurin syy. Hän lainasi rasistista historioitsijaa, Ramsay Muiria, vuodelta 1907. Tämä oli kuvannut orjakauppaa ”Liverpoolin ylpeydeksi”:
”Se toi kaupunkiin vaurautta, joka virkisti jokaista teollisuudenalaa, tuotti pääomaa satamalle, rikastutti ja ja työllisti Lancashiren tehtaita ja avasi mahdollisuuden aivan uusiin kaupan muotoihin.”
Yhdysvalloissa vuonna 2025 valtaapitävät republikaanit eivät salli orjuudesta, rasismista tai sorrosta puhuttavan saati kirjoitettavan lainkaan. Varmaan heitä hävettää liikaa oma rasistinen ylimielisyytensä, joten he eivät pysty kohtaamaan asiallistakaan pohdintaa eriarvoisuudesta.
Siitä huolimatta ja onneksi Kunta Kinte – Alex Haley -säätiö toimii edelleen vuonna 2025 Marylandin Annapolisissa, jonne Lord Ligonier rantautui 29. syyskuuta 1767. Lähes kolmen kuukauden merimatkan jälkeen 140 kaapatusta orjasta vain 98 oli hengissä. Erityisesti yhden heistä, Kunta Kinten, perintö sivistää maailmaa edelleen.
