![Muinaista Voimaa]()
Muinaista Voimaa
Vahvasti nykyajassa kiinni oleva juttusarja tarkastelee Voiman outoa ja värikästä historiaa. Ennen kaikki ei välttämättä ollut paremmin. Lue ja opi.
Ihmiskunta on aina rakastanut suurten kuvien katselemista. Ikuistetuksi on tullut heimolle tärkeitä asioita, kuten komeita eläimiä ja yhteisiä ponnisteluja keihäitä heilutellen. Joskus kalliomaalaukset ovat abstraktia ja mystistä muinaistaidetta.
Suomessa kampakeraamisia kalliomaalauksia löysivät ensimmäiseksi säveltäjä Jean Sibelius ja taidemaalari Oscar Parviainen vuonna 1911 Kirkkonummen Vitträskistä. Niiden verkkomaisilla kuvioilla on maaginen yhteys Norjan Altaan, jossa pyyntiveikot piirtelivät samaan tyyliin.
Nelisentuhatta vuotta Suomen ja Altan maalausten syntyä myöhemmin kreikkalaisfilosofi Platon (520 eaa.) esitti Valtio-teksteissään (kreikaksi Politeia) vertauksen tiedon ja ymmärryksen rajallisuudesta. Platon kertoi, miten syntymästä asti luolaan kahlitut vangit tulkitsevat seinillä liikkuvien varjojen olevan paljon enemmän kuin vain heijastus todellisuudesta. Vankien näkökulmasta liikkuvat ja puhuvat varjot olivat todellisuus, eikä muuta ollut.
PLATONIN LUOLAVERTAUKSESTA EI ollut humahtava kuin 2525 vuotta, kun ilmestyi Voiman numero 10/2005. Siinä pohdittiin valkokankaalle heijastettua, sangen elävältä vaikuttavaa valon ja varjon leikkiä, elokuvaa.
Timo Forss haastatteli elokuvaohjaaja Aki Kaurismäkeä otsikon ”Väsynyt susi” alla.
Taiteilijalla on suuri vastuu, Kaurismäki pohti, koska ”taiteilija yrittää tuputtaa näkemyksiään laajempaa kulutukseen”.
Taiteilija ei saa myöskään olla ”viihdeteollisuuden juoksupoika”, vaikkei viihde ollut Kaurismäestä pelkästään huono juttu. ”Viihdehän on mainio asia, eikä täällä pirukaan kestäisi ilman. Kauneimmillaan viihde ja taide kohtaavat kuten Chaplinilla ja Buster Keatonilla tai Ohukaisella ja Paksukaisella.”
Kaurismäki ei kuitenkaan halunnut keskustella elokuvasta vaan politiikasta.
”Tuntuu siltä, että USA:n virallisen politiikan mukaan ulkomaalaiset, paitsi ehkä valkoiset liittolaisvaltioiden kansalaiset, eivät ole ihmisiä lainkaan. Näillä ei ole tunteita eikä perheitä, ei iloa, surua eikä mitään muutakaan. Kaikki on vaan potentiaalista uhkaa, jos ei hengelle, ainakin taloudelle ja nimenomaan sille.”
KAURISMÄELLÄ EI OLLUT koko päivää aikaa jutella Forssin kanssa, sillä hän oli menossa asianajaja Matti Wuoren hautajaisiin. Ei ollut kulunut pitkää aikaa siitä, kun Wuori oli tehnyt cameoroolin Mies vailla menneisyyttä -elokuvassa.
Kaipuu oli syvää. ”50 prosenttia Suomen älymystöstä lähti Wuoren kuoltua kerralla ja se toinenkin 50 prosenttia on pelkkä oletus. Taistelevasta humanismista katosi 80 prosenttia, puhumattakaan anarkiasta, joka loppui täysin. Matti oli hyvä esimerkki siitä, että yksilö voi vaikuttaa paljon. Kun näin hänet viimeksi, EU oli palkannut hänet sananvapauden vaalijaksi, vastuualueenaan maailma.”
Kaurismäellä oli koti Karkkilassa – ja muuallakin:
”Suomen kieli on vähäisen ajatteluni koti. Ei kai ihminen ole olemassa ilman kieltä. Olin joskus nuorena Ruotsissa tiskaamassa. Neljän kuukauden jälkeen huomasin ajattelevani ruotsiksi. Irtisanouduin välittömästi ja juoksin laivaan.”
