YleinenKirjoittanut Raimo Pesonen

Uuden ajan sankarit

Lukuaika: < 1 minuutti

Uuden ajan sankarit

Mitä voi sanoaMitä voi sanoa

Yleistä ääneenajattelua ja vapaita hajahuomioita.

Raimo Pesonen on helsinkiläinen kirjailija, kulttuurin seka- ja pätkätyöläinen sekä ankara Dr. Gunnin varhaistuotannon fani, joka jaksaa uskoa ihmisessä oleviin positiivisen muutoksen mahdollisuuksiiin.

Sankari on poikkeusyksilö, joka uhraa itsensä kamppailemalla  ylivoimaisilta tuntuvien vastusten kanssa. Luonnonvoimien ja tuulisilla aroilla ratsastavien barbaarien ohella sankari taistelee myös kanssaihmisten ymmärtämättömyyttä vastaan.

Ayn Randin fantasiamaailmaa jäljittelevässä nykytodellisuudessa sankari on innovaattori, bisnesmies ja poliittinen johtaja, koska nuo ilmaisut tarkoittavat yhtä ja samaa.

Washingtonin hallinnollista suota kuivaava ja etelän barbaarivyöryä pidättelevä Donald Trump on moderni sankari. Hän on bisnesmiehen diilintekotaitoihin luottava viestinnän innovaattori, joka ei pelkää osoittaa johtajuuttaan tahmaisen demokraattisen järjestelmän keskellä.

Eurooppalaiseksi esimerkiksi uuden ajan sankarista voi nostaa investointipankkiirin sydämellä Ranskaa johtavan Emmanuel Macronin, jonka innovatiivisuus kohdistuu uusien poliittisten kulissien luomiseen kansanliikkeiden muodossa. Trumpin tavoin myöskään Macronin ympäriltä ei puutu ymmärtämättömiä kanssaihmisiä.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Suomella on omat sankarinsa. Meillä innovatiivisuus ei rajoitu pääministerin kakkaroihin, vaan lainsäädäntötyöhön on haettu kokonaan uutta tekemisen tapaa startup-kulttuurista, jolle on ominaista rohkeus, ketteryys ja ”yrittäjyyden ajatuksella leikittely”.

Startup-kulttuuriin kuuluu koepallojen heittely. Jo vuosi sitten Yle listasi hallituksen vetäneen takaisin kolmisenkymmentä lakiesitystä ja hanketta. Jos asia ei etene, siitä yksinkertaisesti irtaudutaan ja kokeillaan jotain muuta.

Vaalien lähestyminen kasvattaa aina tarvetta löytää velkaantumisasteen tapaiset asiat nopeasti paremmiksi muuttavia kikkakolmosia. Startup-ajattelun omaksumisessa on kuitenkin kyse syvällisemmästä muutoksesta.

Startup-kulttuurin leviämisestä The Ulkopolitistiin kirjoittanut Antti Tarvainen kutsuu myytiksi muun muassa väitettä, jonka mukaan ”oikean asenteen” omaksuminen on avain yhteiskunnan kehityksen ja hyvinvoinnin turvaamiseen.

Samaan kategoriaan putoaa väite siitä, että teknologia ratkaisee maailman ongelmat.

Pärjätäkseen uudessa arvontuotannon mallin maailmassa hyvinvointivaltio muuttuu “kilpailuvaltioksi” tai “yrittäjävaltioksi”, joka vakauden sijaan pyrkii institutionalisoimaan epävarmuutta ja luovaa tuhoa.

Käytännössä kilpailuvaltion malli tarkoittaa sitä, että houkutellaakseen kansainvälistä pääomaa alueelleen valtiot purkavat varallisuuden uudelleenjaon mekanismeja ja passivoivia palveluita, jotka “estävät” innovaatioita.

Innovaatioiden esteitä purkava lainsäätäjä voi hyvinkin tuntea osoittavansa johtajuutta silloin, kun uudistus karahtaa perustuslain tapaisiin pikkuseikkoihin. Kanssaihmisten osoittama ymmärtämättömyys taas vahvistaa sankarin rooliin liittyvää tunnetta itsensä uhraamisesta.

Vastaavasti kaikenlainen poliittinen osallistaminen on pelkästään heikkouden merkki.