Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Jenni Jarventaus
Kiistellyllä kansallispäivällä on monta nimeä.
Hauskimmat itsenäisyyspäivät osuvat kesäkuukausille, kuten Yhdysvaltojen (4. heinäkuuta), Ranskan (14. heinäkuuta) ja Australian (26. tammikuuta). Sori nyt vaan joulukuun kuudes päivä, mutta räntäsade ei herätä yhtä voimakkaita isänmaallisuuden värähtelyjä kuin auringonpaiste ja rantakeli.
Vaikka Australia-päivä ei tarkalleen ottaen ole itsenäisyyspäivä – Australia kuuluu vielä brittien Kansainyhteisöön – se on kuitenkin maan suurin kansallinen juhlapäivä. Ja aussit juhlistavat sitä kuin lähes kaikkia pitkän kesänsä juhlapäiviä. He suuntaavat rannalle, lämmittävät grillin, asettuvat telttatuoleihin ja napsauttavat auki kaljatölkit.
Vaikka Australia-päivänä vallitsee leppoisa tunnelma, se ei ole kaikkien rakastama tai hyväksymä juhla. Se muistuttaa koko maata siinä, että rennon ja rempseän kuoren alla piileksii ratkaisemattomia kiistoja ja kansallisia haavoja, joista keskivertoaussi mieluiten vaikenee.
Suurin kiista liittyy itse päivämäärään. Australia-päivää juhlitaan 26. tammikuuta, koska sinä päivänä vuonna 1788 brittien laivasto ankkuroitui nykyisen Sydneyn alueelle, veti salkoon Union Jack -lipun ja julisti ”Uuden Hollannin” kuuluvan kuningattarelleen.
Maan alkuperäisväestö on jo vuosikymmeniä kritisoinut valittua päivämäärää, sanoen sen olevan pikemminkin ”valtauspäivä” (Invasion Day) tai ”henkiinjäämispäivä” (Survival Day). Joka vuosi aboriginaalit järjestävät mielenosoituksia muistuttaakseen valtaväestöä, ettei Australia ”syntynyt” vasta eurooppalaisten saapuessa.
Aihe ei ole vaaraton vieläkään. Pari viikkoa sitten kaksi suurta kauppaketjua veti myynnistä t-paitoja, joissa luki ”Australia est. 1788”, eli Australia perustettu 1788. Kauppaketjujen päätös herätti närää varsinkin oikeistobloggarien keskuudessa, jotka öykkäsivät Australian luisuvan kohta samanlaiseen poliittisen korrektiuden suohon, missä Yhdysvallat on tarponut jo vuosia.
Australia-päivällä on itse asiassa monia yhtäläisyyksiä Yhdysvalloissa lokakuussa juhlittavan Kolumbus-päivän kanssa. Molemmat juhlistavat eurooppalaisten valtaajien saapumista uusille mantereille ja unohtavat kätevästi sen tuhon, mikä kohtasi maiden alkuperäiskansoja.
Yhdysvaltojen alkuperäisväestö, intiaanit, pärjäävät kuitenkin jotakuinkin hyvin verrattuna Australian aboriginaaleihin, jotka päätyvät valtaväestöä 15 kertaa todennäköisemmin vankilaan ja joiden odotettu elinikä on vuosikymmen valtaväestöä lyhyempi. Kaikkiin maailman vähemmistökansoihin verrattunakin aboriginaalit ovat heikossa jamassa.
Australia-päivään liittyy historian lisäksi myös tuoreempia ikäviä sävyjä. 1990-luvun puolivälistä asti äärioikeistolaisryhmät ovat käyttäneet päivää määrittämään ”oikeat” australialaiset (lue: eurooppalaistaustaiset) muista eli ”vääristä” (lue: Aasiasta ja Lähi-idästä peräisin olevista maahanmuuttajista). Australia-päivänä vuonna 2009 eräässä Sydneyn lähiössä, Manlyssa, suuri joukko kännisiä nuoria kääri itsensä Australian lippuihin ja hyökkäsi ei-eurooppalaisperäisten vastaantulijoiden kimppuun tuhoten autoja ja muuta omaisuutta. Monet lähiöt ovat kieltäneet alkoholin tuonnin rannoille Australia-päivänä mellakoinnin ehkäisemiseksi.
Miten Australia-päivään sitten kannattaisi suhtautua? Helpointa on ottaa oppia päivän virallisesta sloganista, joka kehottaa juhlimaan sitä, mikä maassa on hienoa (Celebrate what’s great!).
Eli kilistetään kaljapulloja kaikelle hyvälle ja jätetään ne ikävämmät seikat pois keskustelusta.
Se, jos mikä, on australialaista.
