Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Sonja Hyppänen
Hyviä & huonoja uutisia maailman meriltä.
Alkuun hyvät uutiset: kapteenimme Paul Watson on vihdoinkin päässyt takaisin maihin Yhdysvalloissa.
Viime vuoden toukokuussa Paul otettiin kiinni Costa Rican aloitteesta kansainvälisellä pidätysmääräyksellä Saksassa ja häntä syytettiin merenkäyntirikkomuksesta vuodelta 2002. Sea Shepherdin laiva Farley Mowat partioi silloin Costa Rican hallituksen pyynnöstä Kookossaarilla ja esti näin haiden laitonta kalastusta haineväkeittoa varten.
Paul vapautettiin takuita vastaan odottamaan mahdollista luovutusmääräystä Costa Ricaan. Tässä vaiheessa juttu meni mielenkiintoiseksi ja pintaan pulpahti niin takkinsa kääntäneitä vanhoja miehistön jäseniä kuin jo pitkään Sea Shepherdin toimista näreissään ollut Japani, jonka valaanpyyntilaivastolle olemme aiheuttaneet massiivisia taloudellisia tappioita jo vuosia. Paul pakeni Saksasta merille, jossa hänet piti Interpolin punainen lista näihin päiviin asti. Nyt nimi on poistettu listalta.
Ja sitten huonot uutiset. Japanin valaanpyyntikausi Eteläisellä jäämerellä alkaa pian. Viime vuonna tähän aikaan heittelimme Steve Irwinin köydet irti ja heilutimme heipat maalle. Viiden kuukauden kuluttua palasimme laivat enemmän ja vähemmän kolhuilla valaanpyyntilaivaston pidettyä epätoivoisesti kiinni verisestä perinteestään.
Luvut puhuvat kuitenkin puolestaan: viime pyyntikaudella Eteläisellä jäämerellä Japani sai harppuunoitua vain 103 valasta tavoittelemastaan noin tuhannesta. Japani väittää sen harjoittaman pyynnin olevan tieteellistä tutkimusta. Sen mukaan Institute for Cetacean Researchin (ICR) suojissa toimiva valaanpyyntilaivasto tutkii esimerkiksi valaiden ruokailu- ja muuttotapoja. Maa ei kuitenkaan peittele valaanlihan päätyvän myyntiin, kaupallisen valaanpyynnin kiellon vastaisesti.
Kaupallisen valaanpyynnin kiellon jälkeen valaanpyyntilaivasto on tappanut noin 12 000 valasta myyntiin. Sekä tiedeyhteisö että monet ulkomaat ovat kritisoineet pyyntiä tarpeettomaksi, todeten että tutkimusta pitäisi nykytekniikalla tehdä valaita tappamatta. Myös Japanin oma kalastusasioista vastaava ministeri heilutti tieteellisen pyynnin verhoa möläyttäen, että pyynnissä on kyse pitkästä perinteestä, jota muiden maiden pitäisi ymmärtää.
Vaikka Japani on pyytänyt valaita ja delfiineitä rannikollaan pitkään, sen valaanpyynnin historia etelässä on perinteeksi hieman lyhyt. Eteläisellä jäämerellä pyynti alkoi toisen maailmansodan jälkeen, kun maa tarvitsi lisää ruokaa nälkää näkevälle väestölleen. Ennen kaupallisen valaanpyynnin kieltoa maan valaanpyyntiyhtiöiden arvellaan tappaneen noin puoli miljoonaa valasta. Kiellon myötä maan valaanpyyntilaivasto teki taikatempun, joka muutti räjähtävät harppuunat tieteen instrumenteiksi.
Sen jälkeen kun kielto tuli voimaan vuonna 1987 kaupallisista valaanpyyntiyhtiöistä koostunut japanilainen Nippon Kyodo Hogei hajotettiin. Sen työntekijät ja varat siirrettiin juuri muodostetulle Kyodo Senpaku Kaisha Ltd:lle ja Whales Research Institutesta muodostetulle ICR:lle. Kyodo Senpakulle uskottiin alusten miehitys ja valaanlihan myynti. Käytännössä myös valaanpyyntialukset ovat Kyodo Senpaku Kaisha Ltd:n nimissä.
Japanin lupa tieteelliseen valaanpyyntiin ei ole Kansainvälisen valaanpyyntikomission (IWC) hyväksymä, vaan Japanin hallitus antoi ICR:lle erityisluvan tappaa valaita tieteen nimissä. IWC:n taustalla oleva The International Convention for the Regulation of Whaling (ICRW) antaa valtioille oikeuden tieteelliseen pyyntiin ja omien kiintiöidensä asettamiseen.
Valaanpyynti on muinaisjäänne, jolle ei ole sijaa nykymaailmassa. Pakatessani rinkkaa uutta Etelämantereen reissua varten tuntuu siltä, että taistelu valaanpyyntiä vastaan voidaan voittaa. Viimeiset pari kuukautta Suomessa ovat osoittaneet asialle löytyvän tukea täältä pohjolasta ja ihmisten tuntevan valaita kohtaan sympatiaa. Tämä on upeaa, mutta silti en voi olla pohtimatta kuinka normaalisti eläinoikeuksia vierastavat ihmiset saataisiin tuntemaan sympatiaa myös tuotantoeläimiä kohtaan.
Valaanpyynnin vastustaminen arjessa on helppoa, sillä harva on henkilökohtaisesti mukana valaiden kuolemaan johtavassa toiminnassa. Tuotantoeläinten kanssa asia on toisin: meistä jokainen on enemmän tai vähemmän syyllinen elintavoissamme ja yhteiskuntamme rakenteissa piileviin eläinuhreihin. Sympatian tunteminen tuotantoeläimiä kohtaan tarkoittaa peiliin katsomista, ja sen myöntämistä, että onkin kenties koko elämänsä toiminut väärin, toisia vahingoittaen. Suosittelen tutustumaan The Ghosts in Our Machine -dokumenttiin.
