Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Riina Yrjölä
Kiinalaisten taivaassa toimii markkinatalous.
Suomessa oli epäilemättä menneellä viikolla pyhäinmiestenpäivä. Tai pyhäinpäivä, jos sukupuolineutraaleja halutaan olla. Naamakirja kun täyttyi ystävieni mustavalkoisista kuvista, enkeleistä, kynttilöistä ja surun raskauttamista sanoista.
Viestejä lukiessani jäin miettimään perheeni kanssa suoritettavaa joka jouluista vaellusta Helsingin Hietalahden hautausmaalle. Hiukan jopa hupaisaa tapaamme kävellä sukuhaudoille tiukassa jonossa, hyvä ettei pituusjärjestyksessä. Perillä silmälasit huurussa ja kengät lunta täynnä putsaamme lumet hautakiviltä, sytytämme kynttilät ja asettelemme kanervat riviin. Hiljennymme. Ja jatkamme matkaa kohti seuraavaa hautaa. Ja seuraavaa. Kunnes kaikki haudat on ravattu läpi ja on aika palata hiiren hiljaisessa autossa takaisin kotiin. Nilkat jäässä ja sormet kohmeessa.
Toista se on Hongkongissa. Täällä vainajien muistopäivä, joka yleisesti tunnetaan myös hautojenlakaisupäivänä, on iloinen sukujuhla. Perheiden hautamuistomerkeille vaelletaan kassit pullollaan ruokaa, viinaa ja lahjoja.
Kunnioittavien kumarrusten jälkeen haudat siivotaan ja kunnostetaan. Ja kun käytännön asiat on saatu hoidettua alta pois, alkaa esi-isien muonitus ja nesteytys. Viinaksia kaadetaan pieniin kuppeihin ja vainajien lempiruokia asetetaan tarjolle heidän toispuoleisen elämän tylsää arkea piristämään.
Koska mammonaa ei ikinä voi olla liikaa, poltetaan vainajille miljoonien dollareiden edestä paperirahaa, jotta he eivät joudu kärvistelemään köyhyydessä. Kiinalaisten taivaassa, tai missä sitten heidän oletetaan olevankaan, toimii ilmiselvästi markkinatalous. Tosin olen miettinyt, että inflaation on kyllä oltava melkoinen. Koroista en tiedä.
Mutta rahasta viis, sillä on juhlien kohokohdan aika. Koska esi-isien on tietenkin pysyttävä tämän puoleisen maailman trendeissä mukana, heille lähetetään myös paperisia lahjoja. Valikoima ei lopu kesken, mielikuvituksen rajat tulevat pikemminkin ensin vastaan. Tarjolla on koiria, Ferrari-autoja, luottokortteja, partahöyliä, Viagra-pillereitä, stereoita, iPadejä, Louis Vuitton -kasseja, Guccin kenkiä, Lady Gagan levyjä, Hermesin paitoja, omakotitaloja, uima-altaita, Rolex-kelloja, viskiä, viinaa, tupakkaa, lentolippuja, ilmastointilaitteita, rullaluistimia, pesukoneita, McDonaldsin aterioita tai vaikkapa hammastahnaa.
Kuvat: Tom Grundy, tomgrundy.org
Pakko todeta, että kiinalaisten esi-isillä on pirun hyvät oltavat.
Olen hiukan miettinyt miten voisin jalkauttaa tämän tradition Suomeen. Sillä olen aivan varma, että isoisäni ei nenäänsä nyrpistäisi jos saisi pari gini-pulloa ja tupakkakartonkia joululahjoina. Ja jos mummoani yhtään tunnen, uskon että hän myös suuresti arvostaisi, jos hänelle lähettäisin käsilaukkuja, korkokenkiä, suklaata ja luottorajattoman Stockmannin kanta-asiakaskortin. Ja tuskin kumpikaan nirsoilisi parista miljoonasta taivastilillä.
Sillä jos totta puhutaan, olen hiukan huolissani sukulaisteni tilanteesta. Jos he hengailevat samassa tilassa näiden paikallisten pohattojen kanssa, niin ne pari vuosittaista kynttilää ja kanervaa eivät kyllä heitä varmasti kamalasti lämmitä. Ja vielä vähemmän joku muovinen enkeli tai kaksi harvaa kuusenoksaa.
Eli päätin, että ensi vuonna lähetän kaikille sukulaisilleni ja ystävilleni myös pari lahjaa, ihan siis varmuuden vuoksi. Varmistelu kun ei tässä elämässä ole ikinä pahaksi. Näistä tuonpuoleisen asioiden faktoista kun ei voi ikinä tietää varmuudella.
Ja samalla tässä sitten myös ilmoitettakoon, että kun minä olen tämänpuoleisesta elämästä muualle siirtynyt, niin minulle kyllä saa lähetellä kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta tavaraa. Rahaa ja luottokortteja. Punaviinejä ja ranskalaisia juustoja. Aurinkolomia. Oopperalippuja. Asuntoja. Autoja. Raitiovaunuja. Kirjoja ja elokuvia. Kesämökkejä. Uimapukuja ja silmälaseja.
Eli kaikkea krääsää vaan siis tulemaan. Sillä kun teidän aikanne koittaa, on minulla sitten pytinki pystyssä kunnon tervetuliaisjuhlia varten. Ettei tarvitse kynttilänvalossa kanervien keskellä kärvennellä.
