Murmanskin oikeustaloilla jatkettiin tänään maanantaina Arctic Sunrisen miehistön oikeuskäsittelyjä neljän tutkintavangitun osalta. Yksi heistä on suomalainen Sini Saarela. Edellisellä kerralla Saarela oli oikeudessa 2.10. Silloin päätettiin tutkintavankudesta, jonka aikana esitutkintaa lähdetään tekemään tutkien sitä, onko näyttöä merirosvoudesta. Nyt käsittelyssä on pidätettyjen vaatimus päästä takuita vastaan odottamaan oikeudenkäyntiä esimerkiksi kotiarestissa murmanskilaisessa hotellissa.

Muutaman tunnin mittainen näytelmä on sen päähenkilöille ainoa pääsy ihmisten ilmoille pitkään aikaan. Se on myös meidän Sini Saarelan ystävien ainoa mahdollisuus päästä tapaamaan ja vaihtamaan muutama sana ja hymy oikeussalin kaltereiden lävitse. Juuri sen vuoksi palasin Murmanskiin näkemään miten Sini voi, ja tuomaan terveisiä kaikilta ystäviltä. Lupasin kirjoittaa Fifiin muutaman jutun samalla, jotta muutkin kuulevat, miten Murmanskissa menee.

Käsittely alkoi tänään reilun tunnin myöhässä. Lopulta Sini tuotiin saliin. Jykevä vartija talutti hänet käsiraudoissa sisälle häkkiin. Vasta lukittuaan sen oven hän avasi käsiraudat kaltereiden välistä. Standardinöyryytys tutkintavangille, joka ei ole koskaan osoittanut merkkejä väkivaltaisuudesta.

Sini on laihtunut entisestään ja aivan kalpea. Koristossujen kengännauhat on takavarikoitu, alimmat rivit Sini on solminut muovipussista revityillä kaistaleilla. Venäjäksi Arktiksen suojelua vaativan t-paidan alta pilkottaa jostain kankaasta revitty vyötä korvaava nauha. Onneksi salissa on suuret ikkunat, joiden ristikkokalterit eivät estä lumisen kaupunkimaiseman yli paistavaa aurinkoa ulottamasta myötätuntoaan vankilan pimeydessä pidetylle ympäristösankarille.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Sini näyttää kameroille kirjoittamaansa kiitoskorttia Arktis-kampanjan tukijoille. Maikkarin toimittaja pyytää sanomaan muutaman sanan kotimaahan. Sini kiittää lyhyesti kaikesta saamastaan tuesta ja kannustuksesta. Vain asianajaja saa tervehtiä pitkään molemmista käsistä puristaen ja ottaa vastaan Sinin kirjoittamat kirjeet. Kerromme terveiset, vaikka kaikki arvattava lienee sanottu. Yritän antaa JP Ahosen sarjakuvan Pirates of Barents, mutta Sini epäilee, ettei vartija sitä salli. Hän katselee iloisena, kun näytän tulostamaani sivua kaltereiden sisäpuolelle.

Tuomari tarkistaa Sinin henkilötiedot ja kuulee osoitteen. Tämä on tärkeä vaihe, sillä viime viikolla tutkintavankilasta lähetettiin väärä aktivisti oikeudenkäyntiin. Pienessä salissa on konsulimme, puolen tusinaa tiedotusvälineiden edustajaa ja saman verran Greenpeacen tukijoukkoa. Tuomari antaa kuvata käsittelyn alkuosan ajan. Sen jälkeen otamme kuvia vain salaa kännykällä ja pokkareilla.

Asianajaja Larisa Vasiljeva perustelee vaatimusta vapauttamisesta perusteellisesti alkaen laittomasta vangitsemisesta kansainvälisillä vesillä Venäjän talousvyöhykkeellä. Merenkulun vapaus on taattu eikä tämän oikeuden piiri ulotu sinne saakka. 48 tunnin kiinnioton yläraja ilman oikeuden päätöstä vangitsemisesta on kulunut jo merellä.

Mietin, miten mukavan perheenisän näköinen tuomari voi ammattiylpeytensä säilyttäen kuunnella ensin, miten Venäjän perustuslakia on rikottu, ja sen jälkeen hylätä vaatimuksen vapauttamisesta? Tai syyttäjä, joka on noin Sinin ikäinen nainen sinisessä univormussa. Eikö hänkään ajattele millaista on olla eristettynä SIZO1-tyrmässä, jonka ikkunanraosta puhaltaa arktinen viima?

Tuomari hyväksyy oikeudenkäynnin materiaaleihin todistukset siitä, että öljynporauslautta Prirazlomnaja ei ole rekisteröity alukseksi vaan se on kiinteä rakenne, eli merirosvousta koskevaa rikoslain pykälää ei voida soveltaa. Syyttäjä vastustaa kaikkia papereita, mutta tuomari hyväksyy kaikki mukaan.

Sini puhuu omassa puheenvuorossaan hienosti ilmastonmuutoksen uhasta ja arktisen öljynporauksen riskeistä. Lisäksi vakuutellaan, että hänellä ei ole rikosrekisteriä, eikä hänen päästäminen vastaamaan syytteisiin vapaalta jalalta raunioittaisi todisteita. Aika erikoista tuo raunioittaminen olisikin, kun Prirazlomnaja on tuhannen kilometrin päässä täältä.

Sini on rauhallinen ja vahva, hymyilee meille. Vain pari kertaa hän pyyhkäisee silmäkulmiaan. Lopuksi asianajaja Larisa Vasiljeva vetoaa tuomarin humaaniuteen ja inhimillisyyteen: Sini on lähtenyt merelle puolustamaan myös venäläistä luontoa kaikin puolin hyvässä tarkoituksessa.

Kun kaikki on kuultu tuomari poistuu tekemään päätöstä. Tutkintavanki viedään siksi aikaa pois. Puolen tunnin kuluttua ennalta arvattu päätös on valmis kerrottavaksi: vaatimus päästä pois tutkintavankeudesta hylätään.

Pääsemme hetkeksi kaltereiden ääreen ja kannustamme Siniä jaksamaan. Kamerat käyvät. Se onkin näiden käsittelyjen merkittävin hyöty.

Sinille laitetaan käsiraudat ja hänet viedään takakautta pois ja takaisin selliin. Hän viettää siellä 23 tuntia vuorokaudessa, kunnes tutkinta valmistuu tai syyttäjä päättää, ettei vangitseminen ole tarpeen.

Kun Denis Sinjakovin tapausta käsiteltiin oikeudessa toissaviikolla, eräs kuvaaja kysyi salin vartijalta, onko jossain naulakkoa ulkotakeille. Vartija vastasi töykeästi, ”Hyvä herra, luuletteko että tämä talo on teatteri?”

Korjattu 21.10.2013 klo 19.40 Toisin kuin tekstissä aiemmin luki, Saarelalle ei luettu edellisessä oikeuden istunnossa syytteitä merirosvouksesta, vaan siinä määrättiin tutkintavankudesta, jonka aikana esitutkintaa lähdetään tekemään tutkien onko näyttöä merirosvoudesta.

• 21.10.2013