Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Sonja Hyppänen
Suojelualuiden eläimet eivät ole suojassa.
Laivalla on illallisvieraana australialainen Tim kertomassa Galapagossaarten haiden tilanteesta. Hän vietti aikaa saarilla ja dokumentoi Sea Shepherdin toimintaa sekä alueen luontoa.
Minulle Galapagossaaret ovat kaukainen unelma: yksi harvoista luonnonvaraisista paratiiseista, jossa liskot paistattelevat päivää kivillä, kalat polskivat onnellisina ja ihmisetkin ovat hyviä. Onhan kyse sentään Unescon maailmanperintökohteesta, jonka eläin- ja kasvilajistot ovat ainutlaatuisia, ja joka on kaiken lisäksi turvassa tarpeeksi keskellä Atlanttia.
Timin puheet ja kuvat murskaavat päiväuneni. Kapteeni Paul Watsonia mukaillen: Pankkiryöstäjältä kysytään, miksi hän ryöstää pankkeja. Hän vastaa: “Koska rahat ovat siellä.” Miksi kalastajat kalastavat suojelualueilla? Koska kalat ovat siellä.
Koska noin 80 prosenttia maailman kalakannoista on ylikalastettu, kalastusalusten keulat kääntyvät sinne, missä kalaa vielä on. Galapagossaarilla kukoistaa hainevä-bisnes. Koska alue on liian laaja valvottavaksi, esimerkiksi Latinalaisen Amerikan ja Etelä-Afrikan kalastusalukset luottavat onneensa ja tyhjentävät merta surutta sen antimista. Eräiden arvioiden mukaan 80 prosenttia Equadorin satamiin tulevista hainevistä on peräisin Galapagokselta.
Sea Shepherd on ollut läsnä alueella vuodesta 2000 ja tehnyt yhteistyötä esimerkiksi poliisin, tullin ja puistonvartijoiden kanssa. Lahjoitusrahoilla saarille on hankittu 9 koiraa haistamaan hainevien ja merimakkaroiden salakuljetusyritykset. Alueelle on asennettu alusten tunnistusjärjelmä AIS, joka auttaa epäilyttävien alusten paikallistamisessa.
Kenties suurin työ tehdään saarten oikeusjärjestelmän parissa. Vaikka Galapagossaarten ympäristölait ovat maailman tiukimpia, alueella ei ole tuomittu ketään ympäristörikoksista 12 vuoteen. Kyse ei ole siitä, etteikö rikoksia tapahtuisi.
Vuonna 2011 alueelta napattiin hainpyyntialus, jonka ruumassa oli yli 300 kansallispuistosta laittomasti pyydettyä haita. Pian tämän jälkeen jäi kiinni toinen alus noin 80 kuolleen hain kanssa. Tuomarit vetosivat kyvyttömyyteensä käsitellä ympäristörikoksia, ja molemmat alukset pääsivät pälkähästä.
Tänä vuonna hait ovat näkyvästi esillä Sea Shepherdin toiminnassa. Noin viikko sitten vilkutimme hyvästit nopealle Brigitte Bardot’lle, joka seilasi Sydneyyn valmistautumaan haiden suojelukampanja Requiemiin pohjoisella Tyynellämerellä.
Paul Watsonin pidätys on nostanut haiden ahdingon otsikoihin ympäri maailman. Facebookissa Watson kirjoittaa mahdollisesta Operation Treasured Islandista, jossa on tarkoitus palata Costa Rican Kookossaarten suojelualueelle. Koko pidätyssotku sai alkunsa, kun Farley Mowat -laivan puuttui siellä laittomaan hainpyyntiin. (Paul on muuten vieläkin kotiarestissa Saksassa ja odottaa mahdollista luovutuspäätöstä Costa Ricaan.)
Myös tämän vuoden Etelämantereen valaskampanja on saanut nimen: Operation Zero Tolerance. Japanin valaanpyyntilaivasto jätti sataman taas taakseen ja suuntasi kohti koillista Tyyntämerta ja JARPN II -tutkimusohjelmaan verhottua verilöylyä. Laivaston on tarkoitus lahdata 260 valasta, vaikka kolme neljännestä sen viime vuonna Etelämantereen valaiden suojelualueelta hankkimasta valaanlihasta on vielä varastoissa myymättä.
Vietän pian ensimmäistä vuosipäivääni laivalla ja palaan mielessäni Etelämantereen jäävuorientäyteiseen kauneuteen. Talvi on tuonut kuuran sopivasti Melbourneen.
Viilentäväksi kesälomalukemiseksi Suomeen suosittelen ystäväni Shannonin blogia Etelämantereelta. Se kertoo niistä pienistä hetkistä, jotka saivat hymyilemään, kun silmäpussit kuuluivat pukukoodiin, meri myrskysi viikon putkeen, harppuunalaiva hengitti niskaan ja hyttikaverin naama tympi. Hyvää kesää!
