Teksti Maria Michelsson

Hurrikaani jätti New Yorkin Bronxin melko rauhaan, mutta teki tuhoa toisaalla.

Sandy-hurrikaani riehui New Yorkissa, ajoi veden äärellä asuvia ihmisiä evakkoon, pimensi koteja, katkaisi joukkoliikenteen ja sulki kouluja, puistoja, siltoja, tunneleita, lentokenttiä ja ydinvoimaloita, kunnes jatkoi matkaa pohjoiseen.

Seurasin Frankenstormiksi ja superstormiksi kutsuttua myrskyä kotona Bronxissa, noin kahden mailin päässä Hudson-joesta. Asun mäen päällä olevan kuusikerroksisen talon neljännessä kerroksessa. Säästyin evakuoinnilta, ja sähköä ja lämmintä vettä oli koko ajan. Valot sammuivat maanantai-iltana kahdesti sekunniksi pariksi, ja tiskiallas kurnutti.

Lauantaina oli tavallinen pilvinen sää. Päätimme mieheni kanssa ulkoilla New York Botanical Gardenissa Bronxissa ennen myräkkää. Ihastelimme kaikenvärisiä, -mallisia ja -kokoisia Halloween-kurpitsoja Haunted Pumpkin Gardenissa ja kävimme kotimatkalla kaupassa.

Sunnuntaina iltapäivällä tuuli jo lujaa ja haimme jalan lisää ruokaa myrskyn varalle. Jono oli ulos asti, mutta tuotteita oli hyvin jäljellä ja ihmiset olivat rauhallisia. Kaupat suljettiin tavallista aiemmin, jotta työntekijät ehtivät turvallisesti kotiin. Joukkoliikenne katkaistiin illalla. Pesimme varulta kaiken mahdollisen pyykin. Pesutuvassa naapurin keski-ikäinen rouva kertoi asioineensa viinikaupassa ja varanneensa itselleen hyvän kirjan pitääkseen hermonsa kurissa.

Maanantaina heräsimme tuulen ujellukseen. Sade alkoi iltapäivällä. Mieheni työpaikka Manhattanilla oli suljettu, ja hän teki töitä kotona. Minä täytin vedellä kaikki mahdolliset astiat, kuten tyhjän punaviinipullon, maitotölkin ja eväsrasiat, sekä kylpyammeen.

Televisioton ei voinut katsoa CNN:ää ja Weather Channelia, joten seurasin uutisia netissä (New York Timesin myrskyuutisia sai lukea maksutta) ja kuuntelin WBBR-radioasemaa. New Yorkin pormestari Michael Bloomberg sanoi, että Sandy on pahempi kuin Irene-hurrikaani, joka iski kaupunkiin elokuussa 2011. Ihmisiä kehotettiin pysymään kotona ja poissa ikkunoiden luota.

Puhuin puhelimessa samassa kaupunginosassa asuvien appivanhempien kanssa, jotka hämmästelivät tuulen voimakkuutta kuudennentoista kerroksen asunnossaan, ja mieheni isovanhempien kanssa, joiden läheltä Manhattanin East Villagesta oli evakuoitu ihmisiä. Isovanhemmilla ei ollut lämmintä vettä, ja ikkunasta näkyi kaatuneita puita ja tulvivia teitä.

Olin luonnollisesti yhteydessä myös läheisiin Suomessa. Ja mietin myrskybongareita, Myrskyn ratsastajat -elokuvaa ja Riders on the Storm -kappaletta nimien takia, Melancholia-maailmanloppuleffaa, Särkänniemen Hurricane-laitetta, sitä, että Sandy on niin tytön kuin pojankin nimi, sekä ystäviä USA:n itärannikolla. Facebookissa syötiin kylmää pizzaa sähköjen mentyä, kerrottiin kylpyhuoneen antiikki-ikkunan hajonneen ja ihan vaan paranneltiin flunssaa Grease-musikaalin äärellä.

Viilipytty miehenikin huolestui lopulta vanhasta, yksinkertaisesta keittiön ikkunasta, joka näytti olevan äärirajoilla, ja korjasi sitä parhaansa mukaan (tiistai-iltana ikkuna oli edelleen paikoillaan). Tulvien arvioitiin helpottavan puoli yhdeltätoista, ja tuulikin laantui keskiyön paikkeilla. Menimme nukkumaan rauhallisemmin mielin.

Tiistaiaamuna oli tyyntä. Vastapäisen koulun urheilukenttää siivottiin äänekkäällä lehtipuhaltimella. Kadulla näkyi lenkkeilijä ja jokunen auto. Manhattanilla sähköt olivat kuitenkin poikki 39:nneltä kadulta alaspäin, tulipaloja oli eri puolilla kaupunkia ja kuolinuhreilta ei oltu vältytty. Mieheni isovanhemmat olisivat päiviä ilman sähköä, ja naapurin mies pähkäili, miten pääsisi Philadelphiaan tulvivista tunneleista huolimatta.

Keskiviikkona bussien pitäisi kulkea New Yorkissa, ja ne ovat poikkeuksellisesti ilmaisia. Kovia kokenut metro pysyy kiinni toistaiseksi. JFK:n ja Newarkin lentokentät avataan osittain. Ruokakauppojen avautumisesta ei ole tietoa.

Halloween on keskiviikkona ja presidentinvaalit tiistaina 6.11. Saa nähdä, miten moni lapsi pääsee karkinkeruukierrokselle ja miten moni aikuinen äänestämään.