YleinenKirjoittanut varpu lotvonen

Onko USA:n presidentinvaaleissa todellisia vaihtoehtoja?

Lukuaika: 2 minuuttia

Onko USA:n presidentinvaaleissa todellisia vaihtoehtoja?

KirjeenvaihtajatKirjeenvaihtajat

Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.

Teksti Varpu Lotvonen

Alaskassa presidentin äänestämisellä ei ole paljoakaan väliä.

Vaaleihin on vain muutama viikko aikaa ja Fairbanksissa on alkanut tapahtua vähän jotakin. Muutamat ystäväni ovat alkaneet puhua vihreän puolueen Jill Steinin puolesta, ja Steinilla kuuluu olevan vahva kannattajakunta läheisen Esterin pikkukaupungin asukkaiden keskuudessa.

Mutta onko “kolmannen puolueen” ehdokkaista haastamaan status quota? Ei tietenkään, mutta ei niiden äänestämisestä ole Alaskassa haittaa, sanoo Occupy Fairbanks -liikkeestä puoluepolitiikkaan siirtynyt Ethan selittäessään minulle vaalien kiemuroita.

mainos

Ajatus, joka saa ihmiset yleensä vaaliuurnille, jos ei mikään muu, on se että jokainen ääni, joka on poissa siniseltä puolueelta vahvistaa punaista puoluetta ja päin vastoin. Tämä on myös tärkeä syy siihen, miksi ihmiset epäröivät kolmannen puolueen ehdokkaiden äänestämistä. Muiden kuin varteenotettavien ehdokkaiden äänestämisen katsotaan olevan yhtä hyödyllistä kuin jos ei äänestäisi ollenkaan.

Alaskassa äänestäminen on yleensä sama kuin ei äänestäisi ollenkaan, äänesti ketä tahansa, selitti Ethan. Yhdysvaltain presidentinvaalit ovat epäsuorat – ehdokas, joka saa eniten ääniä “voittaa” osavaltion ja osavaltioista saa eri määrän pisteitä – ja usein presidenttiehdokas tiedetään jo ennen kuin Alaskan äänet on laskettu. Ehdokas, joka voittaa Alaskassa, saa kolme pistettä, kun taas Kalifornian voittaja saa viisikymmentäviisi pistettä. Kisat taas harvoin menevät niin tiukoille, että näillä kolmella äänellä olisi väliä.

Sen takia ettei Alaskan äänellä ole suurta merkitystä, voi Ethanin mielestä ihan hyvin äänestää Jill Steinia tai muita kolmannen puolueen ehdokkaita, jos aikoo äänestää ollenkaan. Se ei ole keneltäkään varsinaisesti pois, mutta ei se nyt mitään hyödytäkään.

Tänään menin J:n mukaan demokraattinuorten kokoukseen juttelemaan Jill Steinista. Kokouksen kaksi osallistujaa olivat sitä mieltä että poliittinen keskustelu, joka on jakanut Yhdysvallat kahtia vakavalla tavalla, voisi tervehtyä, jos politiikka avautuisi muidenkin puolueiden ehdokkaille. Samat ihmiset kuitenkin sanovat äänestävänsä todennäköisesti Obamaa, koska he eivät missään tapauksessa halua nähdä Romneyta vallassa ja teroittivat, että paikallisissa vaaleissa meidän on äänestettävä demokraatteja, koska jos emme tee niin, republikaanit saavat enemmän valtaa.

Ja piiri pieni pyörii.

En ole koskaan osannut päättää, pitäisikö vain rohkeasti tehdä työtä ja äänestää sen maailman puolesta, jossa tahtoo elää, ikään kuin kaikki olisi mahdollista ja viis veisata reaalipolitiikan masentavasta todellisuudesta. Vai pitäisikö ajatella realistisesti todennäköisyyksiä ja voimasuhteita ja äänestää aina pienintä pahaa, tai jopa jättää äänestämättä, jotta ei antaisi mandaattia vialliselle maailmanjärjestykselle. Tänään olen helpottunut siitä, etten edes saa äänestää täällä uudessa kotimaassani ja että minulla on vuosia aikaa ratkaista filosofiset kysymykset. Kiitos siitä.