Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Sonja Hyppänen
Kuubaa, Haitia sekä Yhdysvaltoja ravistellut Sandy-myrsky ulotti vaikutuksensa myös Sea Shepherd -laivastoon.
Viimeiset kaksi viikkoa ovat kuluneet myrskyn lailla etenevien valmisteluiden keskellä. Tätä kirjoittaessani laivan lähtöön on aikaa vain muutama päivä.
Alkamassa on Operation Zero Tolerance. Tavoitteena on estää Japanin valaanpyyntilaivaston laiton valaanpyynti Eteläisen jäämeren valaidensuojelualueella ja lisäksi tavoitteena on, ettei ainuttakaan valasta tapetaan tänä vuonna.
Yleensä Japanin valaanpyyntilaivasto suuntaa kohti Etelämantereen vesiä viimeistään joulukuun alusta, joten Sea Shepherdin laivat ovat lähteneet matkaan samoihin aikoihin. Kaksi viikkoa sitten saimme tiedon, että tänä vuonna Steve Irwin aloittaa kampanjan jo paljon aikaisemmin eli marraskuun alusta. Tämä aiheutti vipinää miehistössä, sillä olimme valmistautuneet tekemään pääosin normaaleja laivanhuoltotöitä vielä noin kuukauden.
Muutaman päivän kuluttua heitämme köydet irti. Laiva seilaa kohti pohjoista Tyyntämerta. Tarkoituksena on pysäyttää valaanpyyntilaivasto ennen kuin se pääsee lähellekään Etelämannerta ja siellä ruokailevia valaita. Steve Irwin tulee olemaan ensimmäinen laivastomme alus Japanin lähettyvillä muiden laivojemme seuratessa perässä. Etelämantereen pakkasiin varautunut miehistö tuskailee nyt hellevarustuksen keräämisen kanssa. Edessä on jälleen kuuma päiväntasaajan ylitys ja siihen liittyvät seremoniat Neptunuksen hovin hellässä huomassa.
Pientä jännitystä minun henkilökohtaisessa universumissani aiheutti vuoto hydraulisen nosturin sylinterissä viikko sitten. Normaalissa nosturinkorjaajien universumissa nosturit eivät seilaa merille parin päivän varoitusajalla, vaan odottavat kiltisti kiireistä korjaajaa hallissa tai tehtaassa. Onneksi tukijoidemme joukosta löytyy hydraulisten vempeleiden asiantuntijoita ja kaikki on taas hyvin.
Kuubaa, Haitia sekä Yhdysvaltoja ravistellut Sandy-myrsky ulotti vaikutuksensa myös meihin. Sydämentykytyksiä ovat aiheuttaneet perutut lennot muutaman seilorin ollessa vielä rapakon takana. Jumissa hurrikaanin keskellä on ollut muun muassa puosumme, jota minun piti tuurata vain kevyesti pitämällä kansiväki kiireisenä laivan huoltotöillä. Toisin kävi. Nyt tiedän kuinka varustaa laiva Etelämantereen koitoksia varten.
Hurrikaani Sandyn keskeltä kantautuu myös vakavampia uutisia. Myrsky vei minun ja varmasti monen muun lempipurjelaivan, HMS Bounty -replikan, sekä kaksi sen miehistön jäsentä.
Uutiset uponneista laivoista pysäyttävät aina, varsinkin kun itse asuu laivalla. Hauraita kapistuksia nämä laivat. Kyse ei ole pelkästään ihmishenkien menetyksestä ja sen aiheuttamasta surusta. Laivat eivät ole vain jotain, ne ovat joitain: persoonia. Laivat ovat koteja ja työpaikkoja: täynnä muistoja, elämää ja energioita. Uppoaminen ja sen mahdollisuus ovat kai osa laivana olemista ja sen haasteita.
Kuukauden työajan puuttumisesta huolimatta kaikki on valmiina lähtöä varten. Jopa ärsyttävyyteen asti innokasta uutta miehistöä on valunut laivalle tasaista tahtia. Kaikki löytävät paikkansa ja hyttinsä. Laivaa on lastattu polttoaineella, vessapaperilla, perunoilla sekä Oreos-kekseillä. Tänä vuonna aion hamstrata glögiä Melbournen Ikeasta. Jäävuoret ja kuuma glögi eivät ole hullumpi yhdistelmä.
