Teksti Shams Tabrizi

Jordanian kuningas on rakastettu isähahmo, jonka arvostelemisesta rangaistaan.

Wadi Musan kaupungissa, eteläisessä Jordaniassa, matkamuistoja kaupitteleva beduiini nimeltä Muhammad kertoo minulle tarinan kuningas Abdullah II:sta.

Eräänä päivänä kuningas Abdullah vieraili aavikolla asustavan beduiinin leirissä, tavalliseksi kansalaiseksi pukeutuneena. Kuten vieraanvaraisen beduiinikulttuurin tapoihin kuuluu, isäntä ei udellut vieraansa nimeä tai syytä vierailulle. Sen sijaan köyhä beduiini, jolla ei ollut vieraalleen mitään tarjottavaa, matkasi naapurileiriin lainaamaan tätä varten teetä, sokeria ja leipää. Isäntänsä hyväsydämisyydestä liikuttunut kuningas paljasti henkilöllisyytensä ja palkitsi beduiinin perheineen ruhtinaallisesti.

Vastaavanalainen legenda voisi hyvinkin löytyä Raamatusta. Tai Vladimir Putinin urotekojen kaanonista. Totta tai ei, tarina ilmentää Jordanian kuninkaan mainetta kansansa hyväntahtoisena suojelijana, kansanmiehenä ja kaikkien jordanialaisten isähahmona.

”Melkein kaikki jordanialaiset rakastavat Abdullahia”, Muhammad vakuuttaa minulle. ”Hän on hyvä kuningas, enkä sano tätä siksi, että pelkäisin muuten joutuvani hankaluuksiin, vaan olen oikeasti sitä mieltä. Abdullah on hyvä ihminen – kansalaiset pitäisivät hänestä, vaikka hän ei olisikaan kuningas.”

Olen vaikuttunut tästä tavallisen kansalaisen suusta kuulemastani ylistyksestä. Tähän mennessä olen matkustanut ympäri Jordaniaa kaksi viikkoa, kaupungeissa ja maaseudulla, enkä kertaakaan ole kuullut yhtäkään pahaa sanaa kuninkaasta. Myöhemmin minulle tosin selviää, että kuninkaan suora arvosteleminen on Jordaniassa rikos, josta rangaistaan pahimmillaan vankeustuomiolla. Sen sijaan (kuninkaan nimittämän) hallituksen toiminta – erityisesti polttoaineen hintojen korottaminen – ovat päivittäisen arvostelun kohteena.

Jo viime vuoden kesällä länsimielinen kuningas Abdullah heräsi muualla arabimaailmassa tapahtuvaan kuohuntaan ja julisti Jordaniaan suuren demokraattisen reformi-aallon, jonka seurauksena myös monarkin valtuuksia kavennettaisiin. Muutosta edustavissa, 23. tammikuuta käytävissä parlamenttivaaleissa kuningas on muun muassa vannonut luopuvansa oikeudestaan nimittää ministereitä.

Arabikevät on tullut Jordaniaan viiveellä, mutta vaalien lähestyessä pääkaupungissa Ammanissa joka perjantai järjestettävät rauhanomaiset mielenosoitukset ovat voimistumaan päin. Merkittävää on, että viime aikoina mielenosoittajat ovat myös rikkoneet ikiaikaisen tabun kuninkaan kyseenalaistamisesta. Myös valtio on alkanut suhtautua mielenosoittajiin ankarammalla kädellä, ja monarkiaa arvostelevia mielenosoittajia on pidätetty koko liuta.

Jordaniassa kuninkaan asema politiikan yläpuolella nähdään valtiota vakauttavana tekijänä, ja harva haluaisi hänen astuvan kokonaan alas. Laajan turvallisuuskoneiston ja vahvan armeijan tuella Abdullah on tähän asti pystynyt pitämään vastakkaisten poliittisten ryhmittymien toiminnan melko rauhallisena. On arveltu, että kuninkaan syrjäyttäminen voisi johtaa jopa sisällissotaan.

Demokraattisempia vaaleja innokkaasti luotsaavan Abdullahin motiivina voi hyvinkin olla valtansa turvaamisen lisäksi myös mahdollisuus sen vahvistamisesta. Jos vaalit eivät poliittisen kentän hajanaisuuden vuoksi menekään putkeen, hyväntahtoinen patriarkka saattaa ”joutua” sittenkin nimittämään uuden hallituksen.

Pelastamalla kansansa potentiaaliselta sisällissodalta ja luomalla epäonnistuneiden vaalien jälkimainingeissa uuden vakauden, Abdullah voisi Lähi-idän monarkeille epäsuotuisana aikana jälleen legitimoida asemansa koko kansan varjelijana.

Kansanomaiseen beduiinihuiviin pukeutunut kuningas Abdullah II tervehtii ihmisiä Ammanin keskustassa. Kuninkaan kuvat koristavat käytännössä joka toisen talon seiniä.