Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Kristiina Koivunen
Hyökkäys vetäisi Turkin mukaan Iranin vastaiseen liittoumaan.
Syyrian sisällissodasta lentää kipinöitä eri puolille Lähi-itää. Viime päivinä tilanne on kiristynyt Libanonissa: maan tiedustelupalvelun johtaja Wissam al-Hassan murhattiin 19. lokakuuta pommi-iskussa, jonka jäljet johtavat naapurimaa Syyriaan.
Vaikka Iranin ydinaseohjelma on saanut paljon julkisuutta, tiedotusvälineissä ei ole pohdittu Syyrian tilanteen vaikutuksia siihen tai Iranin ja Turkin suhteisiin. Syyria on oudolla tavalla mukana tässäkin asiassa.
Yhdysvaltojen ehdoton Iranin vastaisuus on kaikkien tiedossa. Islamilaisista maista Yhdysvaltojen tärkein liittolainen Lähi-idässä on Turkki, mutta Yhdysvallat ei ole saanut sitä mukaansa Iranin vastaiseen liittoumaan. Turkkia ja Irania hallitsee uskonnollinen puolue. Vaikka Turkin johdossa ovat sunnit ja Iranissa valta on shiioilla, näitä yksipuoluehallituksia yhdistää islam. Maat ovat keskenään kilpailijoita; kumpikin haluaa päästä suurvalta-asemaan Lähi-idässä ja islamilaisen maailman johtajaksi. Jos Iran saa ydinaseen, se on lähellä tätä tavoitetta. Kilpailuasetelmasta huolimatta Turkki ei halua osallistua Iranin vastaiseen taisteluun, varsinkaan aseelliseen sellaiseen, mihin Yhdysvallat on pitkään yrittänyt saada sitä mukaan.
Turkki ja Syyria ajautuvat kohti sotaa. Turkki tukee avoimesti Bashar al-Assadin vastaista arabioppositiota. Turkissa on yli satatuhatta syyrialaista pakolaista. Joidenkin arvioiden mukaan leireillä ei majaile pelkästään naisia ja lapsia, vaan niillä organisoidaan aseellista toimintaa, jota Saudi-Arabia ja Qatar rahoittavat.
Viime kesänä ryhmä turkkilaisen CHP-puolueen kansanedustajia matkusti tutustumaan Turkissa sijaitsevaan syyrialaisten pakolaisten leiriin, mutta leirin vartijat eivät päästäneet heitä sinne. Yleensähän kansanedustajilla on oikeus mennä kotimaassaan joka paikkaan. Vasta viikkoa myöhemmin Turkin parlamentin ihmisoikeusryhmän edustajat pääsivät pakolaisleiriin. Oletettavaa on, että siellä oli asioita, joita turkkilaisten poliitikkojen ei haluttu näkevän.
Turkin parlamentti antoi lokakuun alussa hallitukselle luvan aloittaa sotatoimet Syyriaa vastaan sen jälkeen kun Syyrian puolelta tullut raketti oli tappanut useita turkkilaisia siviilejä. Syyriassa on iranilaisia sotilaita. Jos Turkki hyökkää Syyriaan, sen joukot saavat vastaansa Syyrian armeijan lisäksi iranilaisia sotilaita, mitä Iran tuskin seuraa toimettomana. Jos näin käy, Yhdysvallat saa tahtonsa läpi eli Turkin mukaan Iranin vastaiseen liittoumaan.
Iranin ydinpommin uskotaan olevan pian valmis – mutta antaako Yhdysvallat Iranin rakentaa sen valmiiksi? Mitä Yhdysvaltojen presidentinvaalien jälkeen tapahtuu? Jotkut ennustavat nopeaa täsmäiskua iranilaiseen ydintutkimuskohteeseen.
Koska Turkki on Nato-maa, sen ajautuminen sotaan ei ole pelkästään maan sisäinen asia. Naton perustamisasiakirjan viidennen pykälän mukaan hyökkäyksen yhtä jäsenmaata kohtaan pitäisi johtaa muiden jäsenmaiden apuun. Mutta omien sotilaidensa hengen puolesta ja kotimaista kritiikkiä pelkäävät Nato-maat eivät vaikuta innokkailta kiiruhtamaan Turkin avuksi.
Murhattu libanonilainen tiedustelupalvelun agentti, Iranin ydinpommi ja Turkissa sijaitsevat pakolaisleirit ovat sivujuonia draamassa nimeltä ”Syyrian sisällissota”. Sen seuraavaa lukua kukaan ei osaa ennustaa, päinvastoin kuin Egyptin ja Libyan kansannousuissa, joiden käsikirjoitus oli kohtuullisen selkeä.
Käväisin viime viikolla Kurdistanin pääkaupungissa Hewlêrissa, ja kuulin siellä synkkiä tietoja Syyriasta. Tilanteen vaikeutuessa syyrialaiset ovat pettyneitä ja vihaisia, etteivät he saa apua kansainväliseltä yhteisöltä. Kun maahan ei tule rauhanturvajoukkoja, sinne virtaa arabiafgaani-taistelijoita tukemaan sunnalaisia uskonveljiä. Maan vapautetuilla kurdialueilla liehuu Kurdistanin lippu, vapautetuilla arabialueilla on nähty sellainenkin näky kuin al-Qaidan musta lippu.
