Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Kirsi Koivuporras
Sambialaisen politiikan alkeet.
Sambian lähestyvät vaalit poikivat mielenkiintoisia keskusteluja. Spekulaatioita eri kannattajien reaktioista ja vaalituloksesta porisee kaduilla. Kanyamassa oppositiopuolueen PF:n ja valtapuolueen MMD:n kannattajat kuuluvat olevan ilmiriidoissa. Kanyama on perinteisesti ollut aluetta, jossa poliittiset jännitteet lyövät pinnalle.
Kaksi vaaleihin vaikuttavaa mielenkiintoista näkökulmaa ovat korruptio ja heimouskollisuus, tai toisin sanoen tribalismi. Naapurillani ja hänen veljellään on molemmilla sekä kiinnostusta että ensikäden kokemusta Sambian politiikasta. Ja näinä päivinä keskustelu ohjautuu helposti vaaleihin.
Korruption yleistajuinen merkki on eteenpäin ojennut käsi. Valtaan kuuluu käsiä, jotka antavat ja ottavat. Naapurini muisteli Kenneth Kaundan aikaa, jolloin KeiKeillä oli tapana antaa satasen dollarilappunen jokaisen kokoukseen osallistujan käteen tapaamisen päätyttyä.
Ymmärrettävä on se tosiasia, että politiikka ei toimi ilman öljyä rattaissa. Oikeiden moottorin osien täytyy hyötyä, että koneisto pysyy käynnissä ja pyörii haluttuun suuntaan. Ottamatta nyt kantaa siihen, miten korruption kanssa tulisi toimia tai miten sitä lähestyä ongelmana.
Vaalien alla harrastetaan korruptioksikin nimitettyä lahjontaa. Äkkiä kylät saavat lehmiä syödäkseen. Ihmisillä on nälkä, toki he ottavat lehmän vastaan.
Sambiassa käytiin yhdestä tällaisesta lehmästä oikeusjuttu. Tuomari tuomitsi teon korruptioksi. Paikallistasolla todettiin, että tuomari on nyt kyllä väärässä. Niin. Sinälläänhän lehmän antaminen ei ole ongelma, JOS kansalaiset ovat silti vapaita äänestämään ketä tahansa ja kaikilla vaalien osapuolilla on sama mahdollisuus yrittää vaikuttaa äänestäjiin.
Opposition suositussa biisissä todetaan epäsuorasti, että ”ottakaa vaan kaikki, mitä irti saatte, mutta äänestäkää silti mielenne mukaan.” Rahalla saa ja hevosella pääsee. Näin oli lukion historianopettajallani tapana sanoa.
Tribalismi puolestaan on Sambiassa hiljaista, mutta hyvin olemassa pinnan alla. Naapurini ja hänen veljensä yhteinen mielipide on, että heimouskollisuus menee kaiken muun edelle. Tietyt heimot ja tiettyjen alueiden asukkaat äänestävät tiettyä puoluetta.
Taustalla on ajatus siitä, että omat pitävät omiensa puolta. Siitä vaaleissa on kyse, että oman alueen MP tuo jotain meille, antaa meille sen, mitä me tarvitsemme.
Tähän saakka olen ymmärryksessäni päässyt.
Mieleen hiipii ajatus, ettei tribalismissa lopulta mitään kovin kaukaista ole. Suomessa RKP:n kannatus perustuu pääosin suomenruotsalaiseen kulttuuriin ja voisipa sanoa heimouskollisuuteen.
RKP lienee ainoa puolue, jonka kannattajiin kuuluu ihmisiä kaikista sosiaaliryhmistä, joilla voi yhteiskunnallisesti olla hyvinkin eri intressit ja eri käsityksiä. Ruotsinkielisyys ja suomenruotsalainen kulttuuri kuitenkin yhdistää ihmisiä yli muiden rajojen.
