Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Hannele Huhtala
Ilmastonmuutostutkijatkin kohtaavat vihaa.
Onko ilmastonmuutos todellista vai ei? Onko se ihmisen toiminnasta johtuvaa vai ei? Nämä kysymyksenasettelut tuntuvat pysyvän (ainakin media)keskustelun keskiössä, vaikka oikeasti pitäisi puhua jo aivan toisista asioista, kuten esimerkiksi siitä, että miten ilmastonlämpenemisen aiheuttamiin muutoksiin voitaisiin varautua.
Australialainen tutkija Clive Hamilton kirjoitti maaliskuun alussa OurWorld 2.0 -sivulla ilmastonmuutosasiantuntijoiden kohtaamasta vihasta artikkelissa Silencing the scientists. Hamilton peilaa siinä Yhdysvaltojen ilmastoasiantuntijoiden tilannetta: Fox Newsillä on kiertänyt muistio, jossa kehotetaan uutistoimittajia ja -ankkureita aina epäilemään ilmastonmuutoksesta kertovia uutisia. Muistio vuodettiin julkisuuteen joulukuussa 2010.
Hamilton kirjoittaa myös kotimaansa ilmastotutkijoiden kohtelusta. Useat ilmastotutkijat ovat hankkineet koteihinsa erilaisia turvalaitteita, koska esiinnyttyään julkisuudessa he saavat aina peräänsä haukkukirjeiden ja vihaisten yhteydenottojen ryöpyn. Lauantaina 2. huhtikuuta australialainen Herald Sun -lehti uutisoi, että Victorian osavaltioon suunniteltu hiilidioksidipäästöjen verotus on viheliäinen, sillä se tuntuu keskivertoaussin lompakossa lähes 17 dollarin menetyksenä viikossa. Voi kuvitella, että tätä veroa valmistellessa asiantuntijoina toimineet tutkijat eivät saa suosionosoituksia.
Herald Sun on Australian laajalevikkisin sanomalehti ja myös osa Fox Newsinkin omistavaa News Corporation -mediakonsernia.
Dosentti Heikki Tervahattu kommentoi sähköpostitse minulle, että Suomessakin ilmastotutkijoiden vähättelyä esiintyy jo melko paljon – siis ei pelkästään skeptistä suhtautumista itse asiaan, vaan tutkijoiden itsensä vähättelyä. ”Sen jossain määrin ymmärtääkin, kun kansainvälinen ja kotimainenkin media löytää kaikkiin poikkeaviin sääilmiöihin jonkun tutkijan, joka sanoo sen liittyvän ilmastonmuutokseen – oli kylmä tai lämmin, satoi tai oli kuivaa, aina se liittyy ilmastonmuutokseen. Niin varmaan usein onkin, mutta monen mielestä kaikki tällainen puhe ei vaikuta uskottavalta.”
YK-yliopiston instituutissa Tokiossa oli suuren maanjäristyksen aikaan maaliskuun puolivälissä meneillään kurssi Building resilience to climate change. Yhtenä aiheena oli ilmastokeskustelun jämähtäminen eipäs-juupas-väittelyyn, jolla ei valitettavasti saada mitään aikaan.
Miten sitten voitaisiin varautua ilmaston lämpenemisen aiheuttamiin muutoksiin? Vaikka maanjäristys ja sen aiheuttama tsunami eivät johtunutkaan ilmaston lämpenemisestä (kai, ainakaan suoraan), tuntuu, että nyt jälleen Japanissa maapallo näytti arvaamattomuutensa. Erilaiset projektiot ilmaston lämpenemisen vaikutuksista saattavat antaa jollekin seudulle hyvinkin erilaisia tulevaisuudenkuvia: äärimmäistä kuivuutta tai tulvia – kukaan ei tiedä, mitä tapahtuu. Sitä voi varautua pahimpaan ja toivoa parasta ja silti voi tapahtua ihan mitä vaan.
Mutta kenelle ilmastonmuutostutkijoille vihapostia lähettävät henkilöt todella ovat vihaisia? Päättäjille, jotka ovat antaneet tilanteen mennä tähän, vaikka ovat tienneet paremmin? Vanhemmilleen, isovanhemmilleen ja kaukaisemmille sukulaisille, jotka aloittivat teollistumisen ja pysyivät sen rattaissa tiukasti kiinni? Itselleen, kun vieläkin rakastavat uusinta teknologiaa, joka tuo parasta viihdettä ja sitä että siitä pitäisi luopua? Muutokselle? Pelolle siitä, ettei maailma enää olisi sellainen kuin se aina on ollut? Ehkä kyse on kaikkinaisesta epävarmuuden pelosta, jonka tutkija pukee sanoiksi. Silloin on turvallisinta kieltää kaikki, mitä tutkija sanoo ja pistää pää pensaaseen tai vaarallisimmassa tapauksessa yrittää päästä eroon tutkijoista ja ilmastonlämpenemisestä puhujista. Vakavaa on, kun valtakunnallinen media on valjastettu samaan vihapuheen lietsontaan. News Corporationin ilmastonmuutosvastaisen linjan takana on luultavasti mainostajien isot rahat, sillä mainostajat eivät halua kuluttamisen vähenemistä.
Osa maahanmuuttotutkijoista ei enää anna lausuntoja Suomessakaan omalla nimellään, jottei pääsisi Hommaforumin haukkulistoille ja epäasiallisten sähköpostien vastaanottajaksi. Vihakirjeiden lähettäjät yrittävät projisoida omaa pahaa oloaan toisaalle, mutta eihän se nyt tutkijoiden, toimittajien tai suoraan yksittäisen poliitikon vika ole, että maailma on sellainen kuin se on. Vika on meissä kaikissa, sinussakin.
