Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Katja Lappalainen
Sade ajaa matkalaiset hylättyihin majoihin ja siltojen alle.
Skunk Anansie vyöryy kuohkealla äänellään everything is political Puolan yössä Aatun pystyttäessä koiranruokapurkista rakentamaansa densokeitintä. Kero kuulee ääniä pienen hylätyn majan suojassa puhkuen hiljaista varoitusääntä.
Densokeitin tuoksuu bensalle ja toivon, että nuudelikeittomme onnistuu. Löysimme hieman villisipulia ja tarkoitus olisi valmistaa juhlaillallinen valtatien varrella. Krakovaan on vielä matkaa 170 km emmekä ehtineet tänään perille. Toisaalta ei kyllä ole kiirekään mihinkään.
Varsova on täynnä betonia ja usvaa, mutta sen metropolitaaninen jäykkyys on silti kiehtovaa. Harmaan sokkelikon ihmiset vaikuttavat jäyhiltä. He katsovat meitä matkalaisia hieman epäillen ja jotkut avaavat sivuikkunan nähdäkseen paremmin ajaessaan ohitsemme.
Tila on kulunutta – ajan ja tyhjyyden syömää. Elämä tuntuu jatkavan päivästä toiseen samanlaisena kulkuaan. Kaupunki ja ihmiset tuntuvat lakonisilta. Naiivit mainokset koristavat tienvarsia saaden oloni tuntumaan tyhjäksi. Olen katsellut niitä paljon odotellessamme kyytiä.
Densokeittimen naulareiät näyttävät tähdiltä. Tuli polttaa bensiinia hiljalleen ja me saamme keittomme illalliseksi. Kero nuokkuu puolalaisesta Ikeasta tänään ostetun vihreän huovan päällä ja olo on rauhallinen.
Aatun lähtiessä hakemaan läheiseltä huoltoasemalta vettä ja muonaa jään yksin pimeään metsään. Saamme Keron kanssa jännitystä hetkeksi kun ympärillä temmeltää jokin elukka, joka kuulostaa aivan villisialta. Yritän koota kasaan ruokatarvikkeita, jotka voisivat houkutella sitä ja kolkutella hieman astioita jos se vaikka väistyisi muualle. Hiekassa oleva kynttilä valaisee vielä hetken. Onneksi sika tuntuu väistyneen.
