Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Satu Taskinen
On ihmistä karvoihin katsominen.
Wax in the City. Kirjoitusvirhe? Ei, vaan ihmiskarvojen poistostudio Wienin Neubaussa.
Ja tämä nyt, kun juuri pääsin iloitsemasta, että on talvessa ainakin se hyvä puoli, ettei tarvitse ajella säärikarvoja, kun ei niitä sukkahousujen ja farkkujen alta kukaan ole näkemässä.
Karvanpoisto on in. Sen tietää siitä, että eroottisien kuvien mallit ovat jo kauan olleet karvattomia ja että lapset eivät uskalla mennä koulussa liikuntatunnille, jos jostain kehon kolkasta pilkottaa yksikin karva.
Ihmisen ihossa kasvaa karvoja kaikkialla muualla paitsi jalkapohjissa ja kämmenissä. Karvallisuus tai karvattomuus ei minään aikana ole ollut yhdentekevää. Joskus aikoinaan karvoilla oli käytännöllinen lämmittävä ja suojaava vaikutus. Sittemmin niistä tuli poliittinen, uskonnollinen, eroottinen ja kaupallinen kysymys. Vaikka sanonta väittää toisin, ihmistä on kuin onkin karvoihin katsominen.
Vaikuttaa aika naurettavalta, että ihmisen karva voi olla niin tärkeä. Se on pieni, mitätön ja kuollut. Silti jotkut kieltävät leikattujen hiusten roskiin heittämisen siinä uskossa, että hiuksissa asuu ihmisen sielu. Karvojen mukaan määritellään, onko ihminen siveä vai rietas, puhdas vai likainen. Ja mikä hassuinta, tästä ei olla ollenkaan yksimielisiä. Kun maalauksissa ennen neitoset poseerasivat kainoissa asennoissaan, oli juuri heidän karvattomuutensa merkki siveydestä. Nythän tiedämme, ettei karvaisella näyttelijällä ole minkäänlaista osaa eikä arpaa, mikäli mielii kunnon pornoelokuvan tähdeksi.
Feministi kirjoittaa Emmassa, että karvattoman tyttönaisen vaatimus merkitsee yksittäisen naisen ainutlaatuisuuden hävittämistä. Siihen vastaa tutkijamies, että ei kun juuri toisinpäin: uhmakas aikuinen nainen tulee karvattomalla vehkeellään miestä kohti koko häpeämättömällä voimallaan. Siihen voisi feministi vastata, että niin, siis ilman mitään – häpyä.
Mutta on karvoihin muutenkin katsominen. Tiede osaa lukea hiuksista ihmisen elämää yhä tarkemmin. Tämän olemme oppineet viimeistään CSI:sta. Hiuksista näkee geenit ja syödyn ravinnon ja käytetyt huumeet.
Taiteilija voisi määritellä ihmisen elämän tärkeyden ja lyhyyden piirtämällä kymmenisen metriä karvaa. Hiukset kasvavat noin sentin kuukaudessa. Niinpä voidaan laskea, että jos annan hiukseni kasvaa leikkaamatta niitä koskaan, tuossa 10-12 metrin kohdalla alan tilastollisesti olla melko varmasti enemmän kuollut kuin elävä.
Wax in the City on saksalainen franchise-ketju. Joten, joka haluaa ansaita leipäänsä repimällä sitä sananmukaisesti toisten ihmisten selkä- tai jostain muusta nahasta, siitä vain!
Wienin haara avattiin kesäkuussa. Silloin nettisivuilla etsittiin vahaajien koulutusta varten vapaaehtoisia malleja. Mikä hirvittävä ajatus: olla taitamattomien karvanpoistajien kokovartalokäsittelyssä. Toivottavasti malleja ilmaantui paikalle tarpeeksi. Lista niin naisten kuin miesten alueista matkalla karvaisesta karvattomaan on pitkä ja hinnoiltaan tarkasti luokiteltu.
Joka siis haluaa rahoittaa toisten karvoilla leipänsä ansaitsevia vahaajia, maksaa vähiten, kun kyseessä ovat sormet tai varpaat, vain 5 euroa. Kallein hoito on tietysti nimeltään Brazilian Spezial ja maksaa 35 euroa. Ei sekään paha hinta niinkin kovasta kivusta.
