Teksti Sampsa Oinaala

Harkitse kahteen kertaan, muutatko maalle.

Pielisen Karjalassa ja Ilomantsissa järjestetään heinäkuussa Kylä kelpaa -maaseututapahtuma, joka kokoaa yhteen alueen perinteiset kesätapahtumat. Mukaan mahtuu myös varta vasten järjestettyä ohjelmaa.

Vaikka tapahtumiin voi lähteä harrastamaan kesäturismia, on Kylä kelpaa -touhun keskeisin taka-ajatus uusien asukkaiden ja mökkeilijöiden houkutteleminen kohdealueelle. Siihen viittaa myös tapahtuman aiempi määrittely ”maaseutumessuiksi”, josta tänä kesänä on luovuttu.

Uusien asukkaiden houkutteleminen hiljenevälle maaseudulle on paikallisesta näkökulmasta ymmärrettävää. Ilman asukkaita yhteisö hiipuu, eikä kuntaa voida pitää pystyssä ilman verotuloja. Meillä täällä Valtimolla syntyy koko kunnassa vuosittain 10-15 lasta. Jos siitä mennään kovasti alaspäin, alkavat viimeisetkin koulut olla vaarassa.

Mitään ryntäystä syrjäkylille lienee turha odottaa. Siihen viittaa sekin, että Kylä kelpaa -kohdekylien joukosta löytyy sellaisia, joissa ei ole juuri lainkaan taloja tai tontteja myytävänä. Silti Kylä kelpaa -tapahtuma antaa aiheen pohtia maaseudulla asumisen kestävyyttä.

”Maaseudulla asuminen on luonnonläheistä ja ympäristöystävällistä”, on lause, jota toistellaan itsestäänselvyytenä ilman sen kummempia perusteluita. Toki maalla voikin asua hyvin ekologisesti. Useimmat ihmiset eivät kuitenkaan tee niin.

Silloin, kun esimerkiksi Pielisen Karjalan kylät vielä olivat täynnä elämää, elämäntapa oli aika erilainen kuin nykyisin. Työtä tehtiin kotitilalla, lähimetsissä tai enintään naapurikylällä. Suurin osa ruokatarpeista tuotettiin itse. Peruspalvelut löytyivät joka kylältä ja kirkonkylään pääsi linjurilla melkein yhtä usein kuin kaupungissa.

Nyky-yhteiskunta on erilainen. Työpaikat ja kodit ovat erillään ja maaseudulla työpaikalle voi hyvinkin olla 70 kilometrin matka. Maaseudulla halutaan elää kuten kaupungissa. Jos alkaa tehdä mieli jäätelöä, sitä haetaan, vaikka kauppaan olisi 30 kilometriä.

Tällaisten välimatkojen taittaminen autolla nielee valtavat määrät energiaa – ja autolla ne matkat taitetaan. Töihin ei bussilla välttämättä pääse lainkaan ja harva sovittaa asiointiaankaan aikataulutettuun liikenteeseen. Lisäksi energiaa kuluttavat esimerkiksi jokaisessa talossa erikseen toimivat vesipumput ja kuumavesivaraajat sekä sähkölämmitys, joka on jo monissa loma-asunnoissakin päällä aina.

Tällainen elämäntapa ei ole ympäristön kannalta kestävä. Jos kaikki maapallon asukkaat tekisivät samoin, luonnonvaramme olisi pian kulutettu loppuun ja planeetta saastutettu elinkelvottomaksi. (Toki yleistysten välttämiseksi on pakko manita, että kaupungissakin voi asua hyvin epäekologisesti.)

Vaikka ei välittäisi tämän planeetan ja omien lastensa tulevaisuudesta tuon taivaallista, on hyvä muistaa, että energiaa kuluttava elämäntapa voi tulevaisuudessa tulla hyvin kalliiksi. Jo nyt maaseudulla valitetaan bensan korkeaa hintaa. Öljyn vähentyessä ei hinta tästä ainakaan laske. Samoin tapahtuu muullekin uusiutumattomalle energialle.

Maalla asumista kannattaa siis harkita kahteen kertaan. Harkintaan kannattaa ottaa myös oman elämäntavan muuttaminen asuinpaikan lisäksi.