Teksti Katja Lappalainen

Budapest kihisee ihanasti, mutta nousukkaiden autot eivät pysähdy liftarille.

Budapest tuntuu lupauksien kaupungilta, jossa on paljon kuvattavaa. Saavuimme tänne viime yönä ja kävelimme halki kaupungin etsien yöpymispaikkaa puistikoista.

Ensimmäisiä huomioita olivat narkomaanit, poliisit, hienot graffitit, ystävälliset ihmiset, baarien suuri määrä sekä valtavan suuri joki ja massiiviset palatsit.

Yöpaikkamme kerrostalon tapapihalla toimi loistavasti. Yöpaikan etsiminenkään ei ollut kovin vaikeaa. Kävelimme vain tarpeeksi kauas ydinkeskustasta. Odotan mielenkiinnolla alkavaa päivää – näin kauniilla kaupungilla on varmasti paljon annettavaa.

Yöpaikka Budapestissa.

Musta joki jakoi kaupungin heijastaen valosaastetta tummalta pinnaltaan. Sen suuruus tuntui yöllä valtavalta.

Avaan aamun Volbeatin sävelin ja mietin, mitä haluan tehdä. Laitteistojen akut alkavat olla lopussa, joten pitää hakeutua Hospitality Clubin kautta paikallisille yöpymään. Muutenkin olisi mielenkiintoista tutustua Budapestin elämään sen tuntevien opastuksella eikä vain harhailla tapamme mukaan paikasta toiseen seinäkuvia ja ruokaa etsien.

Aurinko lämmittää ja jopa puiden varjossa on kuuma. Kero narskuttaa kuivaruokaa ja käy tutkimassa majapaikkamme ympäristöä. Tavalliset aamutoimet ja pakkailut vievät oman aikansa, mutta minulla on kuitenkin hetki aikaa kirjoittaa. Niin kauan kuin akku kestää.

Unkarissa vaikuttaa olevan vaikea liftata ja sen keskikokoiset sivukaupungit vaikuttavat tylsisltä – kovin suomalaisilta. Autot ovat suhteellisen uusia eikä liftikulttuurin suosiminen kuulu nousukkaiden tapoihin. Jouduimme siis loppujen lopuksi siirtymään junalla Unkarin ylitse Budapestiin. Täällä kuitenkin elämänmeno on kaipaamamme. Kihisevää, odottavaa, uskaltavaa – metropolitaanista moninaisuutta.

Matka jatkukoon kohti uusia seikkailuja!