Teksti Sampsa Oinaala

Kuka valtaisi aution kylän?

Suomen suurimmissa kaupungeissa on viime vuosina elänyt aktiivisia talonvaltausliikkeitä. Kymmeniä taloja on otettu haltuun niin asumismielessä kuin autonomisiksi sosiaalikeskuksiksikin. Poikkeuksetta valtaukset ovat ennemmin tai myöhemmin päättyneet surullisesti. Virkavalta on päättänyt lupaavasti alkaneen toiminnan kerta toisensa jälkeen.

Tuossa eräänä päivänä iltakävelyllä tuli mieleeni ajatus, kun katselin tienvarren taloja, joiden pimeät ikkunat katsoivat surullisina pimenevää maisemaa. Etelä-Euroopassa on kokonaisia vallattuja kyliä. Miksei samaa voisi kokeilla Suomessakin?

Itä- ja Pohjois-Suomessa on vähintään kymmeniä tuhansia tyhjiä taloja, joista monet ovat varsin kelvollisessa kunnossa. Siinä voisi olla sarkaa vaikka minkälaiselle kansanliikkeelle. Ei muuta kuin asettuisi taloksi ja pistäisi pihalle kasvimaan.

Täytyy toki muistaa, että Suomen maaseudulla yksityisomistus on vielä pyhempää kuin kaupungeissa. Täällä ei välttämättä pahemmin ihmetellä turkistarhaajaa, joka hyökkää aseineen eläinaktivistien kimppuun. Asumattoman talon valtaaminen olisi silti kokeilemisen arvoinen asia. Voi olla, että se taikoisi esiin aivan uudenlaisia tapoja suhtautua kansalaistottelemattomuuteen.

En oikein jaksa uskoa, että autiotalon kolmannen sukupolven perillinen jossakin Göteborgin lähiössä jaksaisi pahemmin välittää siitä, jos muutama ihminen laittaisi itselleen pesän taloon, jossa omistaja ei ole käynyt vuosikausiin. On täysin mahdollista, ettei hän edes saisi kuulla koko asiasta. Ja mitä tekisi pienen kirkonkylän lainvalvoja-Reinikainen, kun joku soittaisi ja ilmoittaisi talonvaltaajista. Tuskin ainakaan saapuisi helikopterilla paikalle mellakkavarusteissa…

Jos yksityisen omaisuuden käyttöönotto kammottaa, on toki syrjäseuduilla myös yhteiskunnan omistamia tiloja, kuten tyhjillään pidettäviä kyläkouluja, joita kunta ei saa kaupaksi. On hankala kuvitella, että kunta pistäisi virkavallan liikkeelle, jos muutama reipas nuori asettuisi taloksi, laittaisi paikat kuntoon ja pistäisi savun nousemaan savupiipusta.

Voi olla, että naapurit ottaisivat uudet asukkaat vastaan ilomielin, lahjoittaisivat ruokaa ja työkaluja. Se olisi kokeilemisen arvoinen asia. Nyt puuttuvat vain squattaajat.

Kokeilu vaatii tietysti uudenlaista elämänasennetta. Kauppaan voi olla matkaa parikymmentä kilometriä ja Alkoon tai leffaan vielä enemmän. Mutta isolla porukalla on helppo keksiä tekemistä ilman yökerhoja ja trendikahviloitakin. Jos joku pistää itsensä likoon, voin tulla oppaaksi. Mielessäni on jo monta sopivaa taloa.