YleinenKirjoittanut katja lappalainen

Kööpenhaminan talvi

Lukuaika: 2 minuuttia

Kööpenhaminan talvi

KirjeenvaihtajatKirjeenvaihtajat

Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.

Teksti Katja Lappalainen

Omaisuudesta eroon ja hyppy tuntemattomaan.

Muutos tuntuu uskomattomalta – hieman pelottavalta, mutta kuitenkin hyvältä. Kotini kulkee tällä hetkellä repussa mukana.

Pää on lähdöstä sekaisin, mutta olo on helpottunut. Tavarani eivät enää sido minua yhteen paikkaan ja kalliiseen vuokraan. Voi mennä vision ja tahdon mukaan ja olla kiinnostavissa paikoissa niin kauan kuin tahtoo.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Neljä kuukautta Suomessa kesän matkan jälkeen ja uusi startti kohti Etelä-Eurooppaa. Päämääränä Cadiz Espanjassa ja etappeina Kööpenhamina, Pariisi, Avignon sekä Barcelona. Valokuvaamista ja myöhemmin vaihtoaika yliopistolla kulttuurien tutkimuksen parissa.

Matkassa taas Kero-koira, joka kantaa omaa reppua selässään.

Ensilumi, joka tuntui piiskaavilta neuloilta tervehti meitä matkalaisia Tukholmassa. Juna-asemalla vallitsi suuren hallin humina. Työhön meneviä ja töistä tulevia ihmisiä kaikkialla – hiljaisia, etäisiä, muurahaisia, vilinää ja kiirettä. Saimme todella halvat liput Kööpenhaminaan, joten Tukholma jäi nopeasti taakse.

Aseman seiniä koristivat kansallisromanttiset kuvat, jotka olivat miellyttävää vaihtelua kaikkialla välkkyviin mainoksiin. Avarat vuorimaiset saivat kaipaamaan luontoon betonin keskeltä.

Sosiaalikeskus Bumzenin ulkopuolella Rotta-Tim poseerasi moponsa selässä. Bumzenissa vieraillut tyttökoira ihastui reissaaja-Keron kanssa peuhaamiseen.

Pitkän junamatkan jälkeen saavuimme Kööpenhaminaan, josta kaupungilla kiertelyn jälkeen löysimme Bumzenin. Laillisen sosiaalikeskuksen, jonka ilmapiiri ja yhteiset tilat ovat miellyttäviä. Saamme olla täällä muutaman yön. Sen jälkeen matka jatkuu Saksaan liftaamalla.

Nihilistinen kansanpuolue vaalikampanjoi. Kööpenhaminan kuninkaallisen kirjaston liikkuu dinosauruksia, Grönlantilaisten aukiolla taas polkupyöriä.

Tänään kuljimme koko kaupungin läpi 1971 perustettuun vapaakaupunkiin Kristianiaan. Olen kuullut paikasta, mutta minulla ei oikeastaan mitään todellista käsitystä alueen suuruudesta ja kauneudesta. Alueella asuu noin tuhat henkeä ja se on Wikipedian mukaan 36 hehtaarin kokoinen. Epätietoisuus johtunee ehkäpä siitä että alueella, varsinkin keskustassa, on kuvaaminen kielletty.

Kristiania on kaupunki kaupungin sisällä. Paratiisi rationalisoiden betonin keskeltä. Entinen armeijan kasarmialue on rakennettu täyteen toinen toistaan kauniimpia ja erikoisempia taloja ja puutarhoja. Kokemusta ei oikein voi edes kuvailla – se pitää itse nähdä.

Monet Kristianian taloista ovat perinteisen tanskalaisia, mustaparruisia ja valkoseinäisiä… mutta vaikkapa banaanin muotoisia.

Vaihtoehtokulttuurin muovaama utopia on hippien valtaustoiminnan tulosta, jonka alas ajamiseksi Tanskan hallitus on alkanut työskennellä, koska alue on miljardien arvoinen. Idyllisessä ympäristössä voi onneksi vielä nähdä kuinka talojen asukkaat laajentavat taideteoksina piettäviä taloja.

Alueella on oma lippunsa: kolme keltaista ympyrää punaisella pohjalla. Oma maailmansa kätkee sisäänsä kaikenlaisia asukkaita, unelmia vapaasta maailmasta sekä vallattomasta paratiisista poissa oravanpyörästä. Vierailkaa kun vielä voitte.