Keskiviikkokolumni
Keskiviikkokolumneja kirjoittaa Voiman toimitus.
Edellistä Voiman Keskiviikkokolumnia lukiessani silmäni räpsähtivät auki hämmästyksestä, kun kollega Iida Simes kirjoitti, miten Donald Trumpin hallintoa on verrattu yhdysvaltalaisissakin medioissa mafiaan. Vertaus Kummisetä-elokuvaan oli niin oivallinen: Trump on ryvettynyt kiinteistöbisneksissä jo vuosikymmeniä sitten.
Nyt Trumpin hallinto on todella osoittanut häikäilemättömyytensä sekä sisä- että ulkopolitiikassa, mutta mitään uutta tässä mafiosotyylissä ei ole. Edeltäjistään poiketen Trump ei vain vaivaudu peittelemään sitä juurikaan.
Maa on aina käyttänyt kovia otteita ”takapihallaan” Latinalaisessa Amerikassa, jonne se on nytkin iskenyt ja kaapannut Venezuelan presidentin Nicolás Maduron. Perusteena on, että Trump haluaa suojella kansalaisiaan huumekaupalta.
Mutta perusteluita Yhdysvaltain imperialismille on aina löytynyt. Otan muutamia historiallisia esimerkkejä Amerikoista.
Poliittinen valta pyrkii aina määrittämään menneisyyttä.
1980–2020-luvut: Yhdysvallat pommittaa ympäri Latinalaista Amerikkaa. Perustelu: huumeiden vastainen sota.
1973: CIA rahoittaa Chilessä vasemmistolaisen, demokraattisesti valitun presidentti Salvador Allenden vastaista oppositiota. Sen myötävaikutuksella Augusto Pinochetin verinen sotilasdiktatuuri alkaa. Perustelu: antikommunismi.
1967: Che Guevara teloitetaan Boliviassa. CIA auttaa Bolivian armeijaa koulutuksessa, tiedustelussa ja viestinnässä. Perustelu: antikommunismi.
1960–1980-luvut: Yhdysvallat junailee vallanvaihtoja kommunismin vastustamiseksi. Yhdysvaltain puolustusministeriön ylläpitämä sotilasopisto School of Americas kouluttaa yli 60 000 latinalaisamerikkalaista sotilasta, joista huomattavan monesta tulee myöhemmin oikeistodiktatuurien päämiehiä Latinalaisessa Amerikassa. Sieltä valmistuvat muun muassa Bolivian diktaattori, kenraali Hugo Banzer Suárez, Panaman diktaattori ja huumeparoni Manuel Noriega sekä Guatemalan diktaattori Manuel Antonio Callejas y Callejas. Heidät tunnetaan etenkin siviilien kiduttamisesta. Perustelu: antikommunismi.
1898: Espanjan–Yhdysvaltain sota. Yhdysvallat voittaa muun muassa Puerto Ricon ja Filippiinit Espanjalta. Perustelu: sivistyksen ja demokratian levittäminen.
Näin muutamia esimerkkejä mainitakseni.
Tiedoksenne vain, para informarles, näitä kriittisiä näkökulmia imperialismiin ovat tuoneet esille Latinalaisen Amerikan dekoloniaaliset ajattelijat jo pitkän aikaa.
Kriittiset ajatukset on kuitenkin särjettävä, jos Donald Trumpilta kysytään. Hän esittää omaa historiantulkintaansa, joka korostaa imperiumin loistoa.
Trump pyrkii kontrolloimaan Yhdysvaltojen tarinaa ja kollektiivista muistia sisäpoliittisista syistä. Sen vuoksi hän on määrännyt aloittamaan museo- ja kulttuurilaitosten puhdistukset ja alkanut tuoda koulutusjärjestelmään America First -näkemystä.
Poliittinen valta pyrkii aina määrittämään menneisyyttä, mutta Trump järkyttää siksi, että ei yritä peitellä avoimen imperialistisia pyrkimyksiään. Öljy on motiivi, jonka vuoksi Yhdysvallat hyökkäsi Venezuelaan, ja Grönlannin hän haluaa siksi, että siellä on tärkeitä mineraaleja.
Tällainen toiminta on Latinalaisen Amerikan kansoille hyvin tuttua. Ainoaksi muutokseksi Yhdysvaltain otteissa jää se, ettei imperialistisia motiiveja enää peitellä.
