Keskiviikkokolumni ilmestyy joka keskiviikko Voiman viikkokirjeessä. Tilaa viikkokirje täältä, ja saat joka viikko Voiman tuoreimmat jutut kootusti sähköpostiisi.

Kirja-alalla kuohuu, eikä syy ole alkavassa joulumarkkinassa tai lähestyvissä Finlandia-palkinnoissa.

Ruotsalaislähtöinen musiikin ja podcastien suoratoistojätti Spotify ilmoitti lähtevänsä mukaan äänikirjojen jakelubisnekseen Suomessa. Mukana ovat ainakin kolme suurta kustantamoperhettä: Otava (mm. Otava, Like, Nemo, Karisto, Atena), WSOY (WSOY, Tammi, Johnny Kniga, Readme.fi, Kosmos, Bazar, Docendo ja Crime Time) ja Gummerus.

Jotkin kirjailijat saivat tietää asiasta hetkeä ennen sen julkistamista sähköpostilla, toiset lukivat asiasta mediasta. Kustantamoiden kädet viestinnän suhteen ovat pörssiyhtiön kanssa diilejä tehtäessä sidotut, mutta niukka tiedottaminen ei varmasti parantanut uutisen alalta saamaa vastaanottoa. Ensireaktio oli sosiaalisen median perusteella järkyttynyt.

Kirjailija Pajtim Statovci kuvasi kustantamonsa sähköposti-ilmoitusta asiasta ”tyrmistyttäväksi”. Koko Hubara kirjoitti kustantamoiden pitävän kirjailijoita pilkkanaan ja kannusti boikotteihin – vaikka sitten varastamaan printtikirjoja. Pontus Purokuru irvaili kirjojensa päätyneen tekoälysotaa rahoittavan yhtiön monopolialustalle. Niko Hallikainen kirjoitti, että hänen teoksensa ja äänensä ovat nyt ”tuolla vitun perseessä” (Spotifyssa). ”Tajuaako kukaan [kustantamoissa] kuinka petetty olo kirjailijoilla on?”, kysyi Susanna Hast.

Spotify herättää tunteita. Jo kauan se on tunnettu muusikoiden työn polkuhinnoittelusta, ja viimeisimpänä sen toimitusjohtaja sijoitti kesällä satoja miljoonia euroja tekoälyaseiden kehitykseen.

Moni kokee olevansa pakotettu käyttämään ongelmallisena pitämäänsä palvelua.

Syksyn mittaan on keskusteltu kirjailijoiden rapautuvasta toimeentulosta, vaikka esimerkiksi Helsingin Kirjamessut teki ties kuinka monennen yleisöennätyksensä putkeen. Spotifyn ja kustantamoiden ilmoitus tuli siis hedelmälliseen maaperään, koska se teki näkyväksi sen vallan, joka alan yhtiöillä on kirjallisuuden tekijöihin nähden.

Ehkä Spotifyyn ja tällaiseen vallankäyttöön kohdistuvan inhon määrä tuli kustantamoille myös jossain määrin yllätyksenä.

Spotifyn palvelu on erittäin käytetty. Moni suomalainen kuuntelee musiikkinsa ja podcastinsa Spotifysta, koska sillä ei ole juurikaan relevantteja kilpailijoita. Käyttäjien riippuvuus alustasta vain pahentaa negatiivista mielikuvaa, koska moni kokee olevansa pakotettu käyttämään ongelmallisena pitämäänsä palvelua.

Alustan valtava käyttäjämäärä on varmasti lisännyt kustantamojen painetta lähteä mukaan.

WSOY:n toimitusjohtaja Timo Julkunen selitti keskiviikkona kustantamon kirjailijoille pidetyssä infotilaisuudessa, ettei sopimusta voi ansaintamalliltaan verrata musiikkipuolelle. Ehkä ei, mutta tällainen analyysi sivuuttaa kokonaan sen järkälemäisen vallan, mikä vain yhdellä jättiyhtiöllä on ja jolle suomalainen kirja-ala nyt alistuu.

Muusikoille alustan monopoliasema tarkoittaa käytännössä sitä, että jos julkaisusi ei ole Spotifyssa, sitä ei ole olemassa.

Kun paskoontuminen alkaa häiritä, on jo liian myöhäistä hypätä kyydistä.

Tämä on alustakapitalismin ytimessä. Siinä yhtiö rohmuaa alustalleen kokonaisen alan, vaikka sitten polkuhinnoittelemalla tuotteen ja ostamalla kilpailijat pois. Sitten se alkaa takoa rahaa vailla pelkoa kuluttajien ja sisällöntuottajien pakenemisesta, sillä heillä ei ole enää muutakaan paikkaa minne mennä.

Seuraa kaikkialle levittyvä paskoontuminen. Alusta huononee, kun käyttäjistä aletaan repiä tulosta sijoittajille. Tämän takia Facebook ja Instagram ovat muuttuneet ihmissuhteisiin perustuvan vuorovaikutuksen alustoista algoritmiseksi tekoälysonnan viemäreiksi. Kun paskoontuminen alkaa häiritä, on jo liian myöhäistä hypätä kyydistä.

Vaikka Spotify tarjoaisi nyt kilpailukykyiset sopimukset, ennen pitkää se voi alkaa toimia miten lystää ja vaikkapa edellyttää kirjojen käyttämistä tekoälyn koulutukseen – kysymys, joka perustellusti huolettaa kirjailijoita.

On vielä vaikea sanoa, miten vaikuttava kirjailijoiden vastareaktiosta tulee. Moni on kokenut kustantamojen toiminnan nöyryyttävänä ja julkisesti pohtinut, mihin edes tarvitsee kustantamoa. Eikö alustoilla ole mahdollista päästä ääneen ilman kustantamoakin?

Vastaan tulee kuitenkin juuri sama alustakapitalismin logiikka. Teoriassa jokaisella on mahdollisuus ryhtyä oman onnensa sepäksi, mutta käytännössä yleisöjen pysäyttäminen oman hengentuotteen äärelle loputtoman sisältövirran solinassa on monen portinvartijan vallan ytimessä.

Samalla globaalien alustojen markkinalla suomalaiset kustantamotkin ovat isompien heittopusseina. Todennäköisesti kustantamot on diiliin ajanut pelko ulos jäämisestä. Näin alustojen logiikka näkyy niidenkin toiminnassa: jos kustantamoni kirjat eivät ole Spotifyssa, ovatko ne kohta olemassa ollenkaan?

Kustantamoiden ja Spotifyn diili on aikamme kuva. Markkina keskittyvät, ja kiihtyvässä kilpailussa rapautuvasta huomiostamme ja keskittymiskyvystämme voittaja saa kaiken. Muille jää murusia.

Kirjoittaja on toimittaja, joka ei käytä Spotifya – vielä.