Keskiviikkokolumni
Keskiviikkokolumneja kirjoittaa Voiman toimitus.
Eduskuntapuolueet sopivat tällä viikolla niin sanotusta velkajarrusta, jonka tarkoituksena on hillitä julkisen velan kasvua. Päätöksellä sidotaan tulevat hallitukset sopeuttavaan talouspolitiikkaan jo ennen vaaleja, joiden tuloksen pohjalta hallitukset muodostetaan. Kaikki eduskuntapuolueet vasemmistoliittoa lukuun ottamatta hyväksyivät sopimuksen.
Taustalla olivat huoli Suomen velkaantumisesta ja EU:n finanssipoliittiset säännöt, joiden mukaan valtionvelan suhde bruttokansantuotteeseen saisi olla korkeintaan 60 prosenttia. Suomessa se lähentelee 90 prosenttia. Vertailun vuoksi: Espanjassa velkasuhde on ylittänyt jo 100 prosenttia .
Merkittävät kansalaisjärjestöt, talouden tutkimuslaitokset ja taloustieteilijät pitävät velkajarrua huonona päätöksenä.
1. Velkajarru syventää lamaa
Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n mielestä velkajarru on virhe. Velkajarrun säännöt määräävät, että julkista velkasuhdetta pitää alentaa 0,75 prosenttiyksikköä vuosittain. Taloutta pitää siis sopeuttaa heikossa suhdanteessa, mikä tarkoittaa useimmiten menoleikkauksia, ja tämä puolestaan syventää taantumaa entisestään. Velkajarrusta on mahdollista poiketa ainoastaan kriisiolosuhteissa, minkä vuoksi se on joustamaton työkalu.
SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n pääekonomisti Otto Kyyrönen kommentoi kesällä julki tullutta hallituksen esitystä velkajarrusta sanoen, että se tekisi Suomen finanssipolitiikasta korostuneen myötäsyklistä vuosikymmenten ajaksi. Kun valtio ei voi elvyttää taantumassa, se ”lisäisi työttömyyttä, heikentäisi tuotantopotentiaalia ja korottaisi julkisen velan BKT-suhdetta”, Kyyrönen sanoi tiedotteessa.
2. Ei järkeä sitoutua tiukempaan kuriin kuin EU edellyttää
Orpon hallituksen esitys on huomattavasti tiukempi kuin EU:n taloussäännöt. EU:n finanssipoliittisen säännön mukaan talouden velkasuhde saa olla korkeintaan 60 prosenttia, mutta Orpon hallitus halusi tätä tiukemman, 40 prosentin tavoitteen. YLElle asiaa kommentoineen julkistalouden professori Roope Uusitalon mukaan 40 prosentin velkasuhdetavoite on kaukainen. Myös Työn ja talouden tutkimuslaitos Labore sekä Pellervon taloustutkimus pitävät 40 prosentin tavoitetta heikosti perusteltuna.
Hallitus tulikin hieman vastaan alkuperäisestä kesän ehdotuksestaan. Mediatietojen mukaan nyt tehdyssä sopimuksessa velkasuhdetavoite laskee 40 prosenttiin vasta sitten, jos 60 prosentin velkasuhde ensin joskus saavutetaan.
STTK:n pääekonosti Patrizio Lainà huomauttaa tiedotteessa, että EU-sääntöihin sisältyy jo nyt velkajarru, sillä säännöt edellyttävät velkasuhteen laskevan vähintään 0,5 prosenttiyksikköä vuodessa Suomen nykyisellä velkatasolla. Nyt sovittu 0,75 prosenttiyksikön vähennys on tätä tiukempi ja voi kasvattaa sopeutustarpeen epärealistisen suureksi.
3. Päättäjät eivät ehkä tiedä mistä päättivät
Uuden talousajattelun keskuksen toiminnanjohtaja Lauri Holappa epäili, että suomalaiset päätöksentekijät eivät välttämättä ymmärrä, mistä päättävät.
”Epäselvää on, onko nykyinen neuvottelutulos saavutettu todella ymmärtäen kaikki kansallisen velkajarrun seuraukset. Yhtälailla epäselvää on, onko monimutkaisesta sääntökokonaisuudesta annettu päätöksentekijöille täsmällinen kuva ja ovatko kaikki asiasta vastanneet virkamiehet hallinneet sääntökokonaisuuden olennaiset elementit”, Holappa kirjoittaa.
Muualla Euroopassa kansallisista velkajarruista halutaan eroon. Saksassa velkajarrun vuoksi ei ole voitu tehdä muun muassa tarvittavia julkisia investointeja ja infrastruktuuri on rapistunut. Maa on sittemmin merkittävästi joustavoittanut velkajarruaan.
4. Velkajarru heikentää demokratiaa ja ympäristötoimia
Muun muassa Patrizio Lainàn mukaan on kyseenalaista demokratian kannalta, jos finanssipolitiikan virityksestä päättämistä kavennetaan kansallisella velkajarrulla. Silloin tulevat päätöksentekijät eivät pysty merkittävästi vaikuttamaan finanssipolitiikkaan, vaan heidän kätensä ovat sidotut.
Suomi on sitoutunut EU:n ympäristötavoitteisiin kuten talouden muuttamiseen ilmastoneutraaliksi sekä luontokadon estämiseen. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää nykyistä suurempia päästövähennyksiä ja investointeja teknologiseen muutokseen kuten fossiilienergiasta luopumiseen. Velkajarrun vuoksi tämä voi olla vaikeaa.
5. Kansa kurjistuu
Velkajarrun edellyttämä sopeuttaminen tarkoittaisi moninkertaisesti rajumpaa leikkaamista julkisista palveluista kuin mitä nykyinen hallitus on ajanut. Tiukka talouskuripolitiikka on johtanut maailmalla rajuihin leikkauksiin julkisista palveluista.
Sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattijärjestö Tehyn blogissa pääekonomisti Anni Marttinen kritisoi, että velkajarru johtaisi Suomen talouskuripolitiikkaan. Hän perustelee, että joustava talouspolitiikka on tärkeää, jotta nopeasti ikääntyvässä Suomessa sote-menot voidaan rahoittaa ja samaan aikaan taloutta uudistaa.
