Keskiviikkokolumni
Keskiviikkokolumneja kirjoittaa Voiman toimitus.
Kaikkihan me olemme yhtä syyllisiä ilmastokatastrofiin.
Kukapa meistä ei olisi ajanut henkilöautolla, syönyt juustoviipaleita, matkustanut lentokoneella tai istunut fossiilisia polttoaineita tuottavan jättikorporaation hallituksessa ja ollut vastuussa päätöksistä, jotka surutta raastavat maapallon öljyesiintymiä ja päästävät ilmakehään valtaosan maailman kasvihuonekaasupäästöistä.
Tämä ajatus juolahti mieleeni siitä, että YK:n COP 30 -ilmastokokous alkaa ensi viikolla Brasiliassa. Maailman johtajat kokoontuvat jälleen pohtimaan, mitä ilmastohätätilalle pitäisi tehdä. Guardianin haastattelussa YK:n pääsihteeri António Guterres sanoi, että ihmiskunta tulee lähes varmasti ylittämään Pariisin sopimuksessa sovitun ilmaston puolentoista asteen globaalin lämpenemisen tulevina vuosina. Hänen mukaansa päästöleikkaukset ovat edelleen elintärkeitä, mutta ”tuhoisat seuraukset ovat nyt väistämättömiä”.
Kuka tuhosta on vastuussa?
Arkielämän havaintojeni mukaan yllättävän monien hyvien ihmisten syyllistävä katse porautuu kanssaihmiseen. Voi kuinka se porautuukaan kanssaihmiseen, joka on velvoitettu askartelemaan kotitalousjätteiden kierrättämisen, polkupyörän huoltamisen ja kasvisnakkien äärellä.
Muistan, kun ympäristöasioissa arvostamani kansalaisaktivisti ja nykyinen vastuullisuuskonsultti Leo Stranius teki vuosia sitten Facebookiin päivityksen, jossa kertoi ostaneensa lavallisen soijamaitoa, kun tarjouksesta sai. Voi sitä jeesustelun määrää, voi sitä sormenheristelijöiden laumaa, joka oli pettynyt hänen toimiinsa: Stranius edisti Amazonian tuhoa, Stranius teki virheen, miten itse Stranius saattoi tehdä näin?
En sano, etteikö henkilökohtaisilla valinnoilla voisi olla merkitystä, mutta minusta syyttävän sormen tulisi osoittaa ylöspäin. Kollektiivisen katseen pitäisi porautua fossiiliyhtiöiden kokoushuoneisiin, koulutettujen ihmisten johtoryhmiin ja Atlantin yli kulkeviin massiivisiin tilisiirtoihin, jotka tarkoituksella piilotetaan katseilta.
Guterres sanoi Guardianille: ”On olemassa pieni etuoikeutettu eliitti ihmisiä ja yrityksiä, jotka pystyvät aina suojelemaan itseään, vaikka katastrofit leviäisivätkin. Tulvat leviävät, yhteisöt tuhoutuvat, mutta aina on olemassa joukko rikkaita ihmisiä ja yrityksiä, jotka pystyvät suojelemaan itseään, kun planeetta tuhoutuu asteittain.”
Kukas minä olen mitään sanomaan, mutta jos valtaosa meistä tavallisista ihmisistä käyttäisi aikaansa oikeiden syyllisten painostamiseen, kokoushuoneiden ovien paukuttamiseen ja metelöintiin öljy-yhtiöiden päämajojen edustoilla, ympäristökatastrofin suunta voisi muuttua.
Toverituomioistuimet saisivat asettaa syytteeseen aivan eri nimet kuin nyt. Harva meistä edes tunnistaisi öljy-yhtiöiden johtohenkilöitä kasvokuvasta.
Katsotaan esimerkiksi miljardööri Timothy Dunnia, joka haluaa lopettaa ilmastohömpötyksen. Hän oli yksi eniten Donald Trumpin vaalikampanjaa rahoittaneista henkilöistä.
Tunnistaisitko kuvasta Kimberly Dennisin, joka on henkilökohtaisella jättiomaisuudellaan rahoittanut ilmastodenialistien toimintaa ja osoittanut, että kyllä naisetkin pystyvät. Kyllä naisetkin siis osaavat viedä maailmaa lähemmäs tuomiopäivää ja tahkota matkan varrella satumaisia rikkauksia itselleen?
Entä onko toverituomioistuin katsonut kohti yksilö Mark Readin toimia? Hänen markkinointitoimistonsa on erikoistunut suurten öljy-yhtiöiden viherpesuun ja tietoisesti hämärryttänyt niiden vastuuta ilmastotuhosta.
Vicki Hollub, Occidental Petroleum. Jim Grech, Peabody Energy. Lee Raymond, Exxon.
Vaikutusvaltaisia nimiä piisaa. Ja nämä yksin Yhdysvalloista.
Miksi haluan syytellä aivan muita henkilöitä kuin Donald Trumpia? Onhan Yhdysvallat vetäytynyt hänen johdollaan Pariisin ilmastosopimuksesta, eikä hänen hallintonsa edes vaivautunut lähettämään virallista valtuuskuntaa COP-kokoukseen.
Presidenttejä tulee ja menee, mutta heidän takanaan kulisseissa seisovilla superrikkailla on järkälemäistä vaikutusvaltaa, joka ulottuu yli vaalikausien. He eivät kuitenkaan halua henkilöityä ilmastotoimien vastustajiksi, vaan jättävät sen mielellään poliitikkojen tehtäväksi.
Potentiaalisiin ilmastorikollisiin voi tutustua tästä provokatiivisesta kampanjasta. Yhdysvaltalainen Climate Accountability Research Project (CARP) on laatinut nimilistan, ja perustellut, miksi tietyt henkilöt ovat enemmän syyllisiä kuin me muut. (CARP ei ole tutkimusinstituutio, vaan sen perustajat ovat kansalaisvaikuttajia.)
Eurooppalaiset – ja suomalaiset – esimerkit olisivat yhtä kiinnostavia, ja otan mielelläni epäilyttäviä nimiä vastaan sähköpostiini.
Samalla kun jotkut meistä epäonnistuvat ruokahävikin vähentämisessä, toiset meistä seisovat kulissien takana hämärässä ja rahoittavat miljoonaomaisuudellaan ilmastotieteen kieltämistä, määräävät tiimejään levittämään väärää tietoa ja lobbaavat vihreää energiasiirtymää vastaan samalla, kun maapallo kiehuu ja me tavalliset ihmiset sen mukana.
Kirjoittaja on Voiman metsätoimituksen toimittaja. Metsätoimitusta tukee Koneen säätiö.
