Henkilökohtaista
Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.
Teksti Eekku Aromaa
Suurin osa laittomista aseista on valmistettu ja alun perin myyty luvallisiksi aseiksi.
Tänään uutisoitiin jälleen isosta murrosta, jossa murtovarkaat saivat käsiinsä ”37 pistoolia, kymmenen pitkää asetta, ja tuhansia aseisiin sopivia patruunoita”. Näitä murtoja on viime aikoina uutisoitu joitain, tämän lisäksi esimerkiksi Hämäläisen osakunnan tiloihin tehty murto. Tavalliset asuntomurrothan eivät tietenkään ylitä uutiskynnystä kuin paikallisesti. Suomessa kuitenkin on niin paljon aseita, että varsin monissa niistä asunnoista, joihin murtaudutaan on myös ase, joka murron yhteydessä varastetaan.
Poliisi on monissa järjestäytynyttä rikollisuutta käsitelleissä jutuissa kommentoinut, että rikollisjengit ovat keränneet itselleen yhä suurempia asearsenaaleja. Väkivaltarikollisuudesta tuomitut eivät aselupia saa, mutta on tietenkin myös muitakin tapoja hankkia itselleen ase.
Tästä herää pari kysymystä. Ensinnäkin miksi Suomen lainsäädäntö sallii kenellekään tuollaisen käyttökuntoisen asemäärän säilyttämisen kotioloissa ja vieläpä patruunoiden kanssa samassa paikassa? Toiseksi miksi aseiden säilytysturvallisuuteen liittyvää lainsäädäntöä ei tiukenneta?
Ymmärrän keräilyn konseptin, mutta en ole kuullut vielä päteviä perusteita sille, miksi kenenkään pitäisi nykymuotoisessa yhteiskunnassa saada silkasta keräilyn halusta pitää hallussaan kymmeniä toimintakuntoisia aseita patruunoineen. Meillä olisi yhteiskuntana mahdollisuus päättää, etteivät kaikenlaiset vaaralliset harrastukset ole sallittuja. Aseiden määrällä tulisi olla katto, esimerkiksi viisi asetta ja jos keräilijä haluaisi enemmän aseita kokoelmaansa, niin hän voisi tyytyä deaktivoituihin, toimintakyvyttömäksi tehtyihin aseisiin. Tällaiset keräilijän kokoelmat eivät olisi niin houkuttelevia varkautta suunnitteleville, jolloin kenties turvallinen säilytyspaikka riittäisi siihen, että aseet pysyvät luvallisella omistajallaan.
Aseiden säilytysturvallisuus on yksittäisten ihmisten varassa, eikä viranomaisella ole mahdollisuutta sitä tarkastaa ilman erityistä syytä. Tästä olen kirjoittanut aiemminkin, eikä sitä ole kaikkea tarpeen toistaa.
Sadankomitean uudessa periaateohjelmassa ehdotetaan myös erityistä aseveroa, samalla tavalla kuin muillekin erityisiä haitallisia vaikutuksia tuottaville tuotteille on omat haittaveronsa, tulisi sellaiset olla myös aseille.
