Henkilökohtaista
Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.
Teksti Pertti Laesmaa
Musiikin eläminen on kokonaisvaltaista.
”Mihin sä meet?” kysyin Njassalta. ”Telttaan, juonnan. Sä?” ”Sama osoite. Nautin!”
April Jazzin korkkasi tänä vuonna Jukka Eskola Quintet (Jukka Eskola, Petri Puolitaival, Jukkis Uotila, Antti Lötjönen & Jaska Lukkarinen) with Strings.
Kun Charlie Parker levytti aikoinaan jousien kanssa, syntyi melkein kalabaliikki. Siis mitä helvetin jazzia?! Itse asiassa silloin syntyivät kyllä yhdet kauneimmista tallenteista koskaan.
Istuin jousisektion kohdalla ja totesin, että ladyillahan on aivan jazz veressä! Ja varmana eivät ole mitään jazzviulisteja tai -sellistejä. Musiikin eläminen onkin kokonaisvaltaista.
Tosi komee korkkaus!
Seuraavaksi esiintyi Dinah Washingtonin ja Quincy Jonesin ”tyttö”, Patti Austin Espoon Big Bandin kanssa.
Aikoinaan kerroin Voiman toimituksessa, että rupesin itkemään, kun Chuck Berry astui Finlandia-talon lavalle. Sen jälkeen kyselivät minulta pitkään konserttien jälkeisinä päivinä: Spidasitko?
Nyt Patti Austinin astuessa esiin tapahtui sama juttu!
Tämä ilta on pyhitetty Ella Fitzgeraldille. Komeeta! Ellan syntymästä on tänään 95 vuotta.
Jumalaut Patti on hyvä! Mainio tarinankertoja ja laulaja sekä karismaattinen esiintyjä. Tippa tuli vielä useampaankin kertaan silmään.
(Muuten Jukka Eskola ja Petri Puolitaival olivat taas kehässä. Olivat käyneet vaihtamassa vain rotsia välillä.)
Siis ei tämä näin saa minun osaltani loppua. Lähemmäksi Pattia on päästävä.
Menin snagalle bäkkärin hivakoille. Ja kyllä, sain Pattilta kosketuksen, hymyn ja nimmarin hänen levyynsä.
Seurauksena oli, että myöhästyin jazzbussista ja jouduin venaamaan pitkään seuraavaa. So what!
Sphere tuli samaan dösään. Oli ostanut keltaisen, vuoden 1999 April Jazzin paidan Ray Charles -kuvineen. Sellaisen minäkin ostin.
Nyt on taas sälää ja muistoja!
