HenkilökohtaistaKirjoittanut eekku aromaa

Suomalaisia aseita sotilasjuntille ja diktaattoreille

Lukuaika: < 1 minuutti

Suomalaisia aseita sotilasjuntille ja diktaattoreille

HenkilökohtaistaHenkilökohtaista

Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.

Teksti Eekku Aromaa

Suomikin on vienyt aseita Egyptiin ja Tunisiaan.

Euroopan Unionin maista myönnettiin vuonna 2009 Lähi-itään asevientilupia 9,5 miljardin euron arvosta. Myös Suomi on vienyt sotatarvikkeita ja varusteita armeijalle ja muille valtiollisille turvallisuusjoukoille Egyptiin ja Tunisiaan. Lisäksi Suomesta on myönnetty kauppoihin tähtääviä esittelyvientilupia esimerkiksi Algeriaan, Jordaniaaan, Libyaan ja Marokkoon.

Asevienti Egyptiin oli ongelmallisinta vuosina 2001–2007, jolloin Egypti sai samaan aikaan tukea Suomen kehitysyhteistyömäärärahoista. Suomen Egyptille antama virallinen kehitysapu oli 26,63 miljoonaa euroa, ja samaan aikaa maahan myytiin 9,92 miljoonalla eurolla aseita. Osa näistä aseista oli Patrian valmistamia tykkejä. Kehitysyhteistyö lopetettiin Egyptin saavutettua tietyt tavoitteet, mutta aseviennin ongelmat eivät poistuneet. Maata hallittiin edelleen epädemokraattisesti, kuten viime viikkoina on käynyt aiempaa selvemmäksi kaikille.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Egypti ja sen naapurit ovat edelleen, ja nyt aikaisempaa enemmän, aseviennin harmaata aluetta. Aseita ei saisi viedä konfliktissa olevaan valtioon, muttei myöskään sellaiseen maahan, jossa riskinä on, että aseita käytetään omia kansalaisia vastaan. Harmaata aluetta ovat myös epädemokraattisesti hallitut maat. Sivistyneiden oikeusvaltioiden tulisi pidättäytyä viemästä niihin aseita, koska takeita siitä, että aseita käytetään asiallisesti, ei ole.

Ministeri Häkämies seurueineen palasi juuri Abu Dhabin asemessuilta. Nyt Euroopassa keskustellaan asevienneistä Libyaan. Hauskaa, että Suomi on osa Eurooppaa tässä suhteessa, vaikka niin ei aina muuten näyttäisikään olevan.

Vaikka pasifistin unelma (ja tavoite) onkin maailma ilman aseita, se ilmiselvästi on pitkän tähtäimen tavoite. Juuri nyt me tarvitsemme sääntöjen noudattamista ja tiukempia sääntöjä, joita noudattaa. Ja valtion, joka pidättäytyy aseviennin edistämiseen liittyvistä kauppaponnisteluista silloin, kun aseiden väärinkäytön riski on niin ilmeinen, että puusilmäisinkin katsoja sen huomaa.

Lisää tietoa Suomen aseviennistä löydät Sadankomitean selvityksestä aseviennistä 1998–2007 ja asevientiraporteista, jotka on julkaissut SaferGlobe Finland.