Teksti Eekku Aromaa

SaferGlobe Finland julkaisi asevientiraporttinsa vuodelta 2009, ja ei hyvältä näytä.

Suomesta viedään aseita samoihin maihin kuin kehitysyhteistyömäärärahoja. Jos haluaisi oikein kärjistää, niin Suomi siis rahoittaa kehitysmaiden aseostoja. Muistellaanko niitä pellon laitaan ruostuneita traktoreita, ja todetaanko, että nehän olivatkin melko kelvollista kehitysyhteistyötä tähän verrattuna? Niistä kai oli sentään haittaa lähinnä maiseman rumentajina, mutta niillä ei suorastaan rikottu ihmisoikeuksia tai ruokittu konfliktien jatkumista ja köyhyyden syvenemistä, kuten aseilla voidaan tehdä.

Rauhan ja turvallisuuden tutkimusverkosto SaferGlobe Finlandin raportin mukaan Suomesta on annettu lupa viedä aseita, puolustustarvikkeita tai kaksoiskäyttöteknologiaa – aseita, jotka eivät näytä aseilta, muun muassa sellaisiin kehitysyhteistyörahaa saaviin maihin kuin Norsunluurannikko, Kenia, Afganistan ja Bangladesh. Lisäksi aseita vietiin lukuisiin epädemokraattisiin maihin ja maihin, joissa ihmisoikeuksia ei kunnioiteta, kuten Yhdistyneet Arabiemiirikunnat ja Kiina sekä konfliktissa oleviin maihin, kuten Yhdysvaltoihin ja Venäjälle.

Asevientiluvilla ei siis tarkoiteta ainoastaan pyssyjen, panssarivaunujen tai tykkien vientiä, mutta nämä muut puolustustarvikkeet ovat usein yhtä vaarallisia. Kun kohdemaahan viedään esimerkiksi luotiliivejä tai kaasunaamareita, huonommallakin mielikuvituksella voi melko helposti kuvitella, miten esimerkiksi maan armeija saattaa käyttää niitä käydessään lopettamaan rauhanomaisiakin mielenosoituksia epädemokraattista hallintoa vastaan.

Juuri siksi aseiden ja muiden puolustustarvikkeiden vientiä tulisi tarkastella tiukoin kriteerein esimerkiksi siten, että kehitysyhteistyömäärärahoja vastaanottaviin, epädemokraattisiin tai sotaa käyviin maihin aseita ei vietäisi. Aseilla harvoin ratkaistaan konflikteja tai muita ongelmia. Pitkittäminen niillä saattaa hyvinkin onnistua.

Asevientiraportti kokonaisuudessaan SaferGloben sivuilla