Hämeentie 48Kirjoittanut elsi hyttinen

Tahallista julmuutta

Lukuaika: 2 minuuttia

Tahallista julmuutta

Vellamonkatu 30Vellamonkatu 30

Vellamonkatu 30 on paikka, jossa Voimaa toimitetaan. Samassa toimistossa työskentelee kaikenkirjava joukko talouden, rauhantyön, luonnonsuojelun ja politiikan asiantuntijoita.

Teksti Elsi Hyttinen

Älä alistu! -kampanja on homofobian asialla.

No niin. Netissä on avattu Älä alistu! -kampanja. Sen takana ovat Nuotta-verkkosivu, Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen Nuorisotyö, Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen Nuorten maailma, Opiskelija- ja Koululaislähetys, Suomen Luther-säätiö, Suomen Raamattuopiston Nuorisotyö ja Patmos Lähetyssäätiö. Viestinä on, että nuorten ei tule innostua yhteiskunnan orastavasta tasa-arvoisuudesta. Homoksi ei saa ryhtyä.

Keksinkö päästäni? En. He ovat tosissaan.

mainos

Uuden Suomen haastattelussa Nuotta-sivuston päätoimittaja Mika Falk kertoo, että kampanjan tavoite on ”rohkaista kristittyjä nuoria uskomaan siihen, että tämä ’kaikki muuttuu paremmaksi’ -malli [homonuoria itsensä hyväksymiseen kannustava kampanja] ei ole ainoa malli.”

Tämä homovastainen propaganda yritetään siis saada kuulostamaan homonuorille suunnatun Kaikki muuttuu paremmaksi -hankkeen vastakampanjalta. Sitä se ei ole, eikä voisikaan olla. Kaikki muuttuu paremmaksi ei vastustanut ketään tai mitään. Se halusi ainoastaan viestiä homonuorille, että aikuisten maailma voi olla armollisempi kuin nuorten. Koulukiusaaminen ei kestä ikuisesti ja aikuisena ei tarvitse välittää kaikkien urpojen mielipiteistä.

Kampanjoita ei voi verrata toisiinsa siksikään, että homoseksuaalisuus ja heteroseksuaalisuus eivät tässä meidän yhteiskunnassamme ole keskenään samanarvoisessa asemassa. Mikäli näiltä kristillisiltä ääriliikkeiltä on jäänyt huomaamatta, yhteiskunta, valtionkirkko ja yleinen mielipide (noin muutamia tekijöitä mainitakseni) muodostavat edelleen tiukan tukiverkon juuri heteroseksuaalisen ydinperheen ympärille. Kirkko ei edelleenkään vihi homopareja, yleistä adoptio-oikeutta homoilla ei edelleenkään ole ja monella työpaikalla homoseksuaalisuudesta on edelleen turvallisinta vaieta.

Tässä maailmassa heteroseksuaalisuus on edelleen normi ja normaalia. Se, joka muuta väittää, on raukka. Erityisen raukkamaista on väittää, että homovastainen Älä alistu! -kampanja olisi alistettujen puolella. Se ei ole, vaan se on vallan puolella. Jos homot poukkoilevat yhteiskunnassa sallitusti miten sattuu, miten siinä käy järjestyksen jossa jumala on kirkon ja mies perheen pää? Jossa kristitty mies vastaa teostaan vain jumalalle ja kaikki muut hänelle?

Julmia ja vastuuttomia kampanjassa ollaan muutenkin. Sen sijaan, että nämä Luther-säätiön ja Raamattuopiston miehet myöntäisivät, että he nyt vain vastustavat tasa-arvoista maailmaa, he vetoavat raamattuun. He sanovat, että malli terveelle heteroseksuaaliselle identiteetille on löydettävissä raamatusta. Öö, vanhasta testamentistako, jossa isät sääntömääräisesti naivat vielä satavuotiainakin tyttäriään, vai uudesta, jonka keskeisen henkilön sikiämisen erikoisin piirre käsittääkseni on, ettei siihen tarvittu heteroseksuaalista kanssakäymistä? Mutta vakavasti puhuen, raamattu on tunnetusti niin ristiriitainen kirja, että sillä voi perustella mitä vain. Raamattuun vetoaminen tarkoittaa ainoastaan sitä, ettei kampanjan käynnistäjillä ole rohkeutta puolustaa omissa nimissään niitä ihanteita, joita kuitenkin ajavat. Ja aika pahaltahan kuulostaisikin olla barrikadeilla sen puolesta, että maailman pitää edes näyttää siltä, että kaikki ihmiset ovat heteroseksuaaleja. Koska me täällä raamattupiirissä ei vaan tykätä sellaisesta sekavammasta maailmasta.

Se, että raamattu tuntuisi perustelevan milloin mitäkin, johtuu tietysti siitä, että se on kokoonpantu eri aikoina kirjoitetuista teksteistä. Kokoelmaa editoineet kirkolliskokoukset tiedetään ihan päivämääriä myöten. Raamattu ei ole jumalan sanelema kokonaistaideteos vaan ihmisen toimittama tekstikokoelma. Mutta mitä minä tätä kerron, minä olen vain raamatun kirjahistoriaa yliopistolla lukenut pakana. Hehän tässä ovat asiantuntijoita raamattuseuroineen.

Viime yönä valvoin ja mietin, miksi tällä joukolla on kiihkeä halu käännyttää nuoria heteroseksuaalisuuteen? Että mistä se kertoo. Amerikkalainen feministitutkija Judith Butler kysyi jo vuonna 1990 läpimurtoteoksessaan Gender Trouble, että mikä se sellainen luonnollinen heteroseksuaalisuus on, joka tarvitsee ympärilleen valtavan suojelukoneiston?