Vellamonkatu 30
Vellamonkatu 30 on paikka, jossa Voimaa toimitetaan. Samassa talossa työskentelee kaikenkirjava joukko talouden, rauhantyön, luonnonsuojelun ja politiikan asiantuntijoita.
Teksti Jukka Vuorio
Kirjoittaja tutustuu turkulaiseen kirjailijaan ja Roskilden kaupunkiin.
Festareillehan kokoontuu aina kaikenlaisia ihmisiä ihan kaikenlaisin taustoin. Se on myös eräs Roskilden viihdyttävistä piirteistä. Tällä kertaa oman telttani viereen ilmestyi sattumalta teltta, jonka asukkina majaili turkulainen kirjailija-toimittaja Riku Korhonen. En ollut aikaisemmin häntä tavannut, mutta vähitellen pikkuruisista vihjeenpätkistä totuuden hänen henkilöllisyydestään tavoitettuani innostuin juttelemaan miehen kanssa enemmänkin, jotta raportoitavaa paljastuisi.
No, hänhän on todella ystävällinen, hauska ja yleissivistynyt henkilö, jolla riittää substanssia keskustella lähes asiasta kuin asiasta. Ja aion muuten takaisin kotiin päästyäni käydä lainaamassa kirjastosta hänen varmaan kuuluisimman kirjansa Lääkäriromaanin. Kun on yhdessä palanut Jyllannin auringossa, lepäillyt aamulla teltan vieressä nurmikolla ja nauttinut aamupalaksi Jägermeisteria, on kaveria vaikea olla arvostamatta. Korhonen sanoi, että kannattaa tulla Turkuun tutustumaan paikallisiin baarilegendoihin, ja jos hän vetää kierroksen niin voisin varmaan mennäkin.
Kävelin ystäväni (siis ei Korhosen vaan erään toisen) kanssa useamman kerran muutaman kilometrin päässä festareista sijaitsevaan Roskilden kaupunkiin, ja suosittelen kävelyreissua kaikille muillekin, jotka vielä tulevaisuudessa lähtevät Tanskaan näille juhlille bailaamaan. Ensinnäkin siinä saa festarielämään todella tervetullutta liikunnallista vaihtelua ja toiseksi pääsee näkemään vähän toisenlaistakin elämää ja toimintaa. Varsinkin meille, joille myös ulkomusiikilliset arvot ovat tärkeitä festarimatkailussa, on todella hienoa päästä näkemään Roskilden kaupunki.
Kävelykatu on täynnä hyviä ravintoloita ja kaikenlaisia kauppoja. Vanhan kirkon ympäristö taas on kulttuurihistoriallisesti kivaa koettavaa, eikä kirkolta ole pitkä matka kaupungin ehkä parhaaseen nähtävyyteen, viikinkimuseoon. Siellä kelpaa muistella tanskalaisten juuria helvetinmoisina ryöstelijöinä ja lähialueiden kansojen terrorisoijina.
Kaupungin kiinnostavuudesta festarikansa oli ilmeisesti kanssani kuitenkin eri mieltä, sillä jättimäiset festarit eivät näkyneet katukuvassa juuri mitenkään. Kun lauantaina kaupat sulkivat ovensa klo 17, ei turisteista tai edes kaupungin omista asukkaista ollut tietoakaan mailla halmeilla. Silti, ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka. Erityisesti mieleen jäi Irish Pub Mulligans, jonka tilat suorastaan pullistelivat ihmisiä futisotteluiden aikana. Lisäksi Wabiwabi-nimisestä japanilaisesta ravintolasta sai hyvän vegesushin lisäksi myös maistuvaa japanilaista olutta Sapporoa.
Olen 2000-luvulla vieraillut useita kertoja myös Unkarissa järjestettävllä Sziget-festivaalilla. Mielikuvissani ja ehkä muillakin tasoilla Roskilde ja Sziget ovat aina kilpailleet Euroopan suurimman festivaalin tittelistä.
Ennen tätä matkaa olin melko vakuttuunut siitä, että Sziget on rockfestarien kovin juttu ikinä missään, mutta nyt täytyy ehkä jopa muuttaa mielipidettä. Kyllä 80 000 intensiivisesti vuorokauden ympäri bailaavaa Roskilden asiakasta on todellakin kerran elämässä koettavan asian arvoinen juttu. Nuorisolle suosittelen telttailu-leirintäalueen kokemista, meille vähän vanhemmille kuitenkin hostelli- tai koulumajoituksen hankkimista kaupungin alueelta.
Lue myös…
Osa 1, jossa kirjoittaja huomaa, että telttaillessa makuupussi ja -alusta ovat tosi hyödyllisiä juttuja.
Osa 2, jossa kirjoittaja löytää antifasistisen alueen ja syö mansikoita.