Vellamonkatu 30
Vellamonkatu 30 on paikka, jossa Voimaa toimitetaan. Samassa toimistossa työskentelee kaikenkirjava joukko talouden, rauhantyön, luonnonsuojelun ja politiikan asiantuntijoita.
Teksti Jukka Vuorio
Kirjoittaja löytää antifasistisen alueen ja syö mansikoita.
Olen jo pitkään luullut, että paidatta kesämiehenä hengailu kuuluu vain meidän suomalaisten peräpohjolalaiseen kulttuuriin. Selvästi olen ollut kuitenkin väärässä, sillä täällä Tanskassahan joka kolmas kaveri mennä viilettää ilman paitaa. Aurinkorasvaakin on selvästi muistettu käyttää, sillä toisin kuin Suomessa, lähes kenenkään iho ei ole iloisen hehkuvan punainen. Tästä huolimatta olen itse pitänyt paidan toistaiseksi kiltisti päällä.
Yleensähän festareilla käyminen on älyttömän epäterveellistä hommaa. Unirytmi on sekava, maksa joutuu kamppailemaan alkoholiannosten parissa ja ruoka on käytännössä pelkkää hiilihydraattia ja rasvaa. Näin siis yleensä. Olenkin ollut yllättynyt suorituksestani tähän saakka, kun aamupalaksi on nautittu mansikoita, vesimelonia ja banaania ja vettäkin on muistettu juoda. Herääminen ja nukkumaanmenokin on tapahtunut ihan samoihin aikoihin kuin kotona arkisessa elämässä. Se on varmaan tämä 30-vuotisrajapyykin ohittaminen joka tekee tehtäviään festarikäyttäytymiseen.
Nukkumisesta muuten puheen ollen, eräs tärkeä vinkki kaikille telttailijoille on tyynyn kera varustautuminen. Kahtena edellisenä yönä olen yrittänyt käyttää tyynynä läppärilaukkua (sisälsi läppärin ja kameran) ja hupparia (ei pysy kasassa). En voi suositella sellaista kenellekään.
Käynnissä olevat jalkapallon MM-kisat luovat oman säväyksensä festarin tunnelmaan. Futista esitetään muutamassa paikassa jättiscreeneiltä, ja tunnelmaa luulisi nousevan kohtalaisesti ainakin perjantaina pelattavan Hollannin ja Brasilian välisessä ottelussa ja lauantaina nähtävän Saksan ja Argentiinan välisessä mittelössä. Ainakin Maradonan nimeä kantavia fanipaitoja on näkynyt paljon festarikansan joukossa.
Olen yrittänyt bongata suomalaisia festarivieraita haastattelujen ja muutenkin tutustumisen toivossa, mutta toistaiseksi juttukumppanit ovat rajoittuneet toisiin suomalaisiin toimittajiin. Jossakin täällä on kuitenkin pari bussilastillista Elmun ja Aseistakieltäytyjäliiton kuljetuksilla tulleita juhlijoita. Ehkä kohtaamme tänään.
Suomalaisten sijaan olen löytänyt festarialueelta melko yllättän tanskalaisten antifasistien rakentaman alueen, jossa punamustat liput liehuvat ja julisteissa murskataan hakaristejä. Mukana on myös erehdyttävästi poliisin pidätysbussilta näyttävä taideteos, joka muistuttaa viime vuosina Kööpenhaminassa nähdyistä mellakoista Christianian ratsioiden ja Ungdomshusetin häädön aikoihin. Olen arvostanut aluetta aika paljon, sillä näin kantaaottavaa tilaa on vaikea kuvitella kotimaan festareilta löytävänsä.
Lue myös…
Osa 1, jossa kirjoittaja huomaa, että telttaillessa makuupussi ja -alusta ovat tosi hyödyllisiä juttuja.
Osa 3, jossa kirjoittaja tutustuu turkulaiseen kirjailijaan ja Roskilden kaupunkiin.
