Teksti Jukka Vuorio

Nouseeko sosiaalinen statukseni, jos ryhdyn entistä köyhemmäksi?

Köyhyys on sosiaalipolitiikan käsite, jolla yleensä tarkoitetaan huonoa taloudellista tilaa.

Oletko köyhä? Se ei kannata. Köyhyydellä ei houkutella uusia Facebook- tai Twitter-kavereita eikä varsinkaan tämän ihka oikean realityn frendejä. Köyhyyden brändi on huono, eikä tilaa pidetä yleisesti tavoiteltavana.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Raha on pyörinyt ajatuksissani viime viikkoina ahkerasti. En ole varmaan ainoa lajissani. Suomessa – saati sitten muualla maailmassa – on tosi paljon köyhiä. Köyhien täytyy kelata koko ajan kaikenlaisia rahaa tai pikemminkin sen puutteeseen liittyviä juttuja. Ja sitten sitä stressaantuu ja masentuu ja ehkä vielä hankkii päihdeongelman ja rikosrekisterin ja kaikki on lopullisesti pilalla. Mutta kyllähän me tämän jo tiesimme. Kuka siitä enää jaksaa lukea?

No, ei juuri kukaan. On mielenkiintoisempaa kuulla semmoisista ihmisistä, joilla on kiva työ ja siihen kivasti sitouttava palkka. Ei siis mikään paskaduuni paskalla palkalla. Sellainen olisi vähän niin kuin ei työtä ja palkkaa ollenkaan.

Jokin aika sitten nämä kivaa työtä kivalla palkalla tekevät tyypit ovat keksineet, että vähemmän työtä ja vähemmän palkkaa riittäisi. Osa heistä elää nykyään ansiosidonnaisella päivärahalla, säästöillä, perinnöllä tai asuntokaupoilla. Se on hienoa. Sille on keksitty termi, downshiftaus, jota on yritetty suomentaa kohtuullistamiseksi tai leppoistamiseksi. Se ei siis liity kehitysvammaisuuteen tai vaihteisiin, tai vammaiselle vaihteelle vaihtamiseen.

Jaakko Rytsölä oli puhumassa downshiftauksesta televisiossa. Hänelle tärkeitä asioita ovat nyt pehmeät arvot, henkisyys ja läheiset. Maaliskuussa 2003 hänet todettiin varattomaksi 1,3 miljoonan euron verorästin perintäyrityksessä. Heinäkuussa 2008 Rytsölä tuomittiin Helsingin käräjäoikeudessa törkeästä velallisen epärehellisyydestä. Televisiossa hän kertoi, että nykyään ei tee enää niin paljon duunia kuin ennen. Silloin ennen hän esitteli lehdistössä uutta urheiluautoaan. Ehkä hän nykyään ajelee julkisilla, tai edes datsunilla?

Rytsölän esimerkkiä seuraten minä olen päättänyt alkaa downshiftaajaksi, sillä olen lukenut, että se ei pelkästään tuo zeniläistä rauhaa, vaan on hyväksi myös ympäristölle ja siinä sivussa nostaa omaa sosiaalista statusta. Tai toisinpäin.

En tiedä omaa sosiaalista statustani, mutta uskon sen lähtevän nyt helvetinmoiseen nousuun. Tästä hommasta kun tuntuvat olevan innoissaan kaikki hipsterit oikealta ja vasemmalta. Keskellähän heitä ei koskaan ole ollutkaan, kannattaisi varmaan nyt kokeilla tätä kohtuullistamista.

No, oli miten oli, viimeksi vahvistetussa verotuksessa tuloni olivat 13 800 euroa vuodessa. Tänä vuonna olen siis päättänyt tavoitella pienempää palkkakertymää, koska rahan perässä juokseminen on pois muodista. Pärjäähän sitä hei vähemmälläkin. Tosin olen antanut korvaani kuiskutella, että downshiftausgurut, ne vasta rahaa takovatkin kirjoittamalla leppoistamisesta kirjoja ja pitämällä aiheesta luentoja.

Vaikka eihän downshiftauksessa ole kyse vain työstä ja rahasta. Se on kokonaisvaltainen elämäntapa. Opiskelijakin voi downshiftata yksinkertaisesti opiskelemalla vähemmän. Kela tuskin on samaa mieltä, mutta ehkä nekin siitä vielä leppoistuvat.

Tiesittekö muuten, että meillä täällä Euroopan Unionissa on meneillään teemavuosi köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi? En minäkään. Mutta teemavuosi on tietty hyvä asia olla olemassa. Kun on teemoja, niin tiedetään mistä puhutaan ja mitä pitäisi tapahtua. En tiedä onko kukaan siellä teemavuoden tapaamisissa sanonut, että köyhyys _kuuluu_ yhteiskuntajärjestelmäämme. Jotta rikkaat voivat olla rikkaita ja nauttia sosiaalista arvostusta ja etuoikeuksia, on köyhien oltava köyhiä. Mutta mielellään relasti ottavia köyhiä.

• 30.3.2010
• Kirjoittanut jukka vuorio