Vellamonkatu 30
Vellamonkatu 30 on paikka, jossa Voimaa toimitetaan. Samassa toimistossa työskentelee kaikenkirjava joukko talouden, rauhantyön, luonnonsuojelun ja politiikan asiantuntijoita.
Teksti Oksana Tšelyševa
Venäjän viralliset juhlapäivät kirjoittavat uutta jeltsiniläistä historiaa.
Lauantaina Venäjällä vietettiin valtiolipun päivää. Vuonna 1994 keksittyä virallista juhlapäivää vietettiin taas luvattomien protestien merkeissä – joskaan ei kovin monien. Moskova ja Pietari näyttivät jälleen eronsa.
Minun on välillä vaikea muistaa kaikkia näitä uusia juhlapäiviä, joista tuntuu muodostuvan oma keinotekoinen kielensä. Sanoja, joilla ei ole merkitystä, tai joilta se on ainakin vääristynyt.
Boris Jeltsin sen aloitti. Sitten hänen seuraajansa Vladimir Putin jatkoi perinnettä muokatakseen kansan muistia ja tietoisuutta. Kesäkuun kahdennellatoistakin oli monta nimeä, ennen kuin siitä tuli itsenäisyyspäivä.
22. elokuuta oli alunperin elokuun 1991 vallankaappauksen uhrien muistopäivä. Dimitri Komar, Ilja Kriševski ja Vladimir Usov saivat surmansa puolustaessaan duuman rakennusta, valkoista taloa, Moskovassa.
Vuonna 1994 muistopäivän nimi vaihtui federaation valtiolipun päiväksi. Edellisen syksyn tapahtumat huomioonottaen se ei yllättänyt: Boris Jeltsin antoi tuolloin käskyn ampua valkoista taloa tankeilla ja aloitti Venäjän luisun kauemmas demokratiasta. Satoja kuoli taistelussa, jota käytiin tasavalta-Venäjän ja yhden johtajan Venäjän välillä. Se vei Venäjän demokratian umpikujaan. Sittemmin viranomaisia on kiinnostanut vain oman valtansa pönkittäminen. Toden totta, 1990-luvun puolivälissä tätä oli vielä mahdotonta pyyhkiä kansan muistista.
Tähän vuoteen asti Komaria, Kriševskiä ja Usovia on saanut muistaa 22. elokuuta. Elokuun 1991 tapahtumiin osallistuneet liberaalit ovat järjestäneet pieniä muistotapahtumia; Moskovassa on marssittu ensin Demokraattinen Venäjä -liikkeen, sitten Venäjän demokraattisen puolueen ja lopulta oikeistovoimien liitto SPS:n johdolla. Viime vuonna muistopäivänä puhujakorokkeella seisoi SPS:n johtaja Nikita Belyh, joka istuu nyt Dimitri Medvedevin nimittämänä kuvernöörin pallilla Kirovin alueella. Jälleen yksi demokraatti piti järkevänä hyväksyä yhden johtajan Venäjän. SPS lakkasi olemasta marraskuussa 2008.
Seuraavassa kuussa muutama entinen SPS-johtaja, pari entistä Jabloko-johtajaa ja Toinen Venäjä -liikkeen niinkutsuttu liberaalisiipi perustivat Solidarnost -liikkeen. Se on yrittänyt jatkaa elokuun perinteisiä rauhanomaisia marsseja. Tänä vuonna Moskova ei sitä sallinut: kulkueen todettiin vaikeuttavan liikkumista kaupungin keskustassa. Neuvottelut raukesivat, kun viranomaiset eivät tarjonneet muuta vaihtoehtoa kuin siirtää marssi reitille, jolla ei ole mitään tekemistä niin Venäjän lipun kuin elokuun 1991 uhrienkaan kanssa.
”Me emme halunneet aiheuttaa kärhämiä, koska kyse on kuitenkin virallisesta juhlapäivästä”, Ilja Jashin kommentoi lauantaina kasparov.ru-portaalille. ”Kielto oli nöyryyttävä, koska muistotapahtumat eivät ikinä ennen ole aiheuttaneet ongelmia. Niille on aina annettu lupa.”
Muistopäivänä Jashinin blogiin ilmestyi tieto, että kulkue oli kaikesta huolimatta lähtenyt liikkeelle 25-metrisen Venäjän lipun alla. ”Huusimme iskulauseita ’Vapaus’, ’Alas tsekistien valta’ ja ’Venäjä ilman Putinia’.”
Parinsadan ihmisen kulkue ei päässyt pitkälle – se pysäytettiin muutaman metrin jäkeen. ”OMON-mellakkajoukot katkaisivat tiemme heti. Yritimme neuvotella heidän kanssaan välttääksemme väkivallan, ja suostuimme lopulta poistumaan paikalta. Heti, kun olimme saaneet lipun rullalle, poliisi hyökkäsi. He nappasivat ihmisiä summittain ja sulloivat heidät busseihin.”
Entinen varapääministeri, Solidarnostin kärkihenkilöihin kuuluva Boris Nemtsov näki Yashinin haavoittuvan pidätyksen yhteydessä: poliisit löivät häntä bussin ovella. Nemtsov yritti taivutella poliisin päästämään vertavuotavan Yashinin vapaaksi ja ottamaan hänet tilalle. ”Meillä ei ole pidätysmääräystä sinusta”, Nemtsoville vastattiin.
Toukokuussa 1989 ryhmä nuoria toisinajattelijoita Gorkin kaupungissa, nyt Nižni Novgorodissa, nosti salkoon ensimmäisen kolmivärisen Venäjän lipun. Se oli kotitekoinen, ja siviiliasuiset KGB-agentit takavarikoivat sen, ja nuoret pidätettiin kunnes virallinen vappumarssi oli ohi. Vuotta myöhemmin samat ihmiset, jotka tuomitsivat nuoret julkisrauhan häirinnästä, huomasivat ajan muuttuneen: sama kotitekoinen lippu haettiin varastosta ja nostettiin liehumaan oikeustalon salkoon.
Nykyään Venäjän federaation kolmivärilippua kutsutaan usein ”Jeltsiniksi”. Jotkut opposition edustajat pitävät sitä romahduksen symbolina. Kun Moskovassa yritettiin lauantaina marssia lipun alla, Pietarissa asiaa lähestyttiin toisin: kaupungilla jaettiin lentolehtisiä, joissa verrattiin valko-sini-punaista lippua natsien rinnalla taistelleen kenraali Andrei Vlasovin joukkojen lippuun.
Lippu synnyttää taas riitoja ja kohua. Taas ihmisiä pidätetään ja pahoinpidellään, kun he nostavat sen ilmaan kunnioittaakseen niitä, jotka todella taistelivat sen puolesta. Elokuun 1991 vallankaappauksen henki näyttää voittaneen.
