Teksti Jari Tamminen

Nykkiläinen taiteilijaryhmä teki arjesta taidetta ja metrosta spektaakkelin.

Olen käyttänyt Helsingin metroa aktiivisesti koko sen olemassaolon ajan, ja uskokaa pois, siellä sattuu ja tapahtuu paljon. Ei vastaan mitään kauhean vakavaa ole koskaan tullut, mutta jännittäviä kokemuksia juopottelun ja urbaanin katutaiteen saralla.

Huomionarvoisiksi juopottelu muuttuu silloin, kun se riistäytyy käsistä – tai on riistäytynyt jo vuosia sitten. Joskus olen auttanut metron lattialle sammuneita puistojuoppoja ulos oikealla pysäkillä, vielä useammin stevarit ovat hoitaneet auttamisen varsin kovakouraisesti. Juopuneet teinit pitävät välillä kovaa ääntä.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Silmieni edessä syntynyt katutaide on järjestään ollut melko taiteellisesti kunnianhimotonta ja hätäisesti syntyvän sorttista. Hieman eforttia kiitos.

Perjantai- ja lauantai-iltojen bileet metroasemilla ovat tihkuneet glamouria melkoisen harvakseltaan. Toisin ovat asiat New Yorkissa.

Improv Everywhere -taideryhmä järjesti metroasemalla New Yorkissa taidenäyttelyn avajaiset, jossa oli taideteoksina aseman kiinteä kalusto ja mainokset.

Omituiset sähkökaapit, roskikset, seinästä sojottavat putken päät, viemäri. Kaikki saivat viereensä nimikyltin, jossa esine nimettiin ja esiteltiin. Kylttien teksteissä ilakoitiin näiden hyvinkin arkisten esineiden luonteella ja ominaisuuksilla. Mieleen ihan palautuu Pahkasian viiniarvostelu lasinpesunesteistä ja puhdistusaineista.

Brick Window (2003) – Metropolitan Transit Authority in collaboration with Unknown Artists – Glass Bricks with Ink marker

This piece inverts the typical window by making it from opaque bricks, set within a larger opaque wall. This opens the dialogue between the lower spaces of the MTA subway and the upper world where sunlight would necessitate such windows. The null opacity of the glass is called to attention by the use of ink markers.

Paikalle oli varattu narikka ja baari, jossa smokkiin pukeutunut kyypari tarjoili (alkoholitonta) pomppujuomaa. Sellisti soitti nurkassa.

Bileet järjestettiin 23rd Streetin asemalla, joka on sopivasti galleriakeskittymän lähellä. Hipat ajoitettiin torstai-illalle, jotta paikalle sattuisi mahdollisimman moni läheiseen galleriaan matkalla ollut taiteen ystävä.

Vaikka sattumalta paikalle osunut yleisö ymmärsi näyttelyesineiden tavanomaisuuden, tuli ryhmä osoittaneeksi tempauksellaan sen, että arkisetkin esineet ovat taidetta sopivien olosuhteiden vallitessa. Se vahvisti väittämää, jonka Duchamp ja Warhol esittivät pisuaarin ja Campbell-tölkkien välityksellä

Henkilökunta tai vartijat eivät puuttuneet noin tunnin kestäneeseen tilaisuuteen. Helsingissä tämä tuskin olisi mahdollista, siksi ripeitä stevarit ja henkilökunta ovat puuttumaan kaikkeen yllättävään metroasemilla.

• 26.3.2009
• Kirjoittanut Jari Tamminen