Teksti Oona Juutinen

Taksi ja Google korvaavat terveyspalvelut, kun Hollanti säästää.

Muutama vuosi sitten Hollannin hallitus totesi iäkkäiden ihmisten prosenttiosuuden väestöstä kasvavan sellaista vauhtia, että terveydenhuoltobudjetti tulisi venymään ja paukkumaan railakkaasti tulevina vuosina. Jotta kuluista selvittäisiin, päätettiin terveydenhuoltojärjestelmä pistää perusteelliseen remonttiin.

Aiemmin hoidettavat jaettiin kahteen eri ryhmään: tietyn tulorajan ylittäviin, jotka maksoivat hoidostaan, sekä rajan alle jääviin, jotka saivat hoitoa ilmaiseksi. Vuoden 2006 alussa määrättiin, että jokainen täysi-ikäinen asukas on velvoitettu ottamaan itselleen vakuutuksen, ja nyt potilaan terveydenhuollon kulut (ja laatu) riippuvat hankitun vakuutuksen tasosta. Perusvakuutus maksaa noin 100 euroa kuussa, mutta sillä ei vielä kauheasti juhlita. Hammashoidosta ja muista hienouksista joutuu helposti pulittamaan erikseen.

Uutta systeemiä puolustellaan muun muassa sillä, että nyt niin sairaalat kuin vakuutusyhtiötkin joutuvat kilpailemaan asiakkaista ja siten pyrkivät tarjoamaan laatua mahdollisimman alhaiseen hintaan. Yksityistäminen ja kilpailuttaminenhan ovat tunnetusti ratkaisuja jotakuinkin jokaiseen ongelmaan jonka maa päällään kantaa.

Kuten aina palveluja leikatessa, tästäkin kärsivät eniten pienituloiset ihmiset ja esimerkiksi maahanmuuttajat, sekä lailliset että niinsanotut laittomat sellaiset. Aiemmin ilmaista hoitoa saaneet joutuvat nyt pulittamaan säännöllisiä kuukausimaksuja. Valtiolta saattaa saada avustusta, mutta laskut täytyy ensin maksaa itse ja rahaa saa takaisin takautuvasti, jos saa. Käytännössä kuukausimaksut ovat siis monelle liikaa, jopa mahdollisten avustusten jälkeen. Niinpä monella ei olekaan vakuutusta, ja sitten joudutaan kaikenlaisiin kummallisiin ja potentiaalisesti vaarallisiin tilanteisiin.

Kuten tilaamaan taksia seitsemännellä kuulla raskaana olevalle maahanmuuttajanaiselle, joka alkaa äkisti vuotaa verta keskellä yötä. Olimme jo soittamassa ambulanssia kun nainen kielsi, siitä kun seuraisi neljän huntin lasku eikä hänellä ole rahaa millä maksaa: soittakaa taksi, tulee halvemmaksi! Pirssissä sitten hoputettiin kuskia, että et viittis ajaa yhtään lujempaa.

Vakuutuksettomat saavat siis hoitoa, mutta karhukirjeet seuraavat perästä. Leikkauksesta ja muutamasta sairaalapäivästä kertyy helposti useamman kymppitonnin lasku. Lisäksi hoitohenkilökunta tuntuu suhtautuvan vakuutuksettomiin lievän penseästi, ja toisinaan jopa perusvakuutuksen kanssa sairaalaan marssiva saa osakseen nihkeää kohtelua.

Kun poikaystäväni joutui kesällä pyöräonnettomuuteen ja mursi lonkkansa, passitettiin tämä kotiin muutama päivä leikkauksen jälkeen ilman minkäänlaisia ohjeita. Pyhäpäivänä vierailutunnin jälkeen lääkäri vain ilmoitti, että voisit muuten viedä tuon mukanasi. Liikunta-apuvälineiden saatavuudesta kukaan ei tiennyt mitään, ja lopulta kävi ilmi, että vuokrauksia hoiti yksityinen firma, auki arkisin yhdeksästä viiteen. Oli pakko todeta, että senkun pidätte pojan hyvänänne huomiseen, millä minä pyörätuolipotilaan kotiin vien jos ei pyörätuolia saa mistään.

Kertaakaan kukaan ei kysynyt, onko potilaalla joku kotona katsomassa perään ja auttamassa vessaan, entä pääseekö tämä ylipäänsä kotiin – tässä maassa se kun ei ole itsestäänselvyys. Talot ovat korkeita ja hissit harvaakin harvemmassa.

Kotona potilasta hoiti sitten tohtori Google, ja hyvin hoitikin. Päivittäin hakkasin hakukonetta toipilaan kysellessä että onks tää nyt normaalia, entä tämä, voiko liikkua, pitääkö liikkua, kauanko menee että paranee vai paraneeko edes. Nykyään tiedänkin lonkkamurtumista yhtä sun toista. Erilaisiin aiheisiin perehtyminen on mielenkiintoista ja sivistävää, mutta olisin kyllä arvostanut jos ohjeet olisi saanut kuulla lääkärin suusta, ettei tarvitsisi seikkailla iltamyöhällä itku kurkussa internetissä.

Se ei nimittäin kauheasti naurattanut, kuten ei myöskään se sairaalaan suuntautunut taksireissu. Ihan tuli Suomeen ikävä.