Lukuaika: 2 minuuttia

Hautajaiset peruttu, kepu elää!

#vaalikahvit

Blogissa käsitellään lavealla otteella eduskunnan ja kotimaan politiikan edesottamuksia.
Pian sinäkin huomaat, että vahingosta viisastuu vain vahingossa, jos sittenkään.

Olipa varsinaiset riihireivit! Kukapa olisi uskonut, että jo tuonelan matkalle tuomittu Suomen Keskusta pystyisi viestintäoperaatioon, jolle Goebbelskin olisi ollut kateellinen.

Toista viikkoa jokaisen uutislähetyksen pääaiheena!

Kun kuria hokien kansalaiset, presidenttiä myöten, on ajettu lähes hulluuden partaalle, sopu syntyy ja kepun puheenjohtaja Annika Saarikko säteilee pääministeri Sanna Marinin (sd.) vierellä, kuin sisar konsanaan.

Budjettiriiheen kokoontui hallitusviisikko, mutta sieltä käveli omin voimin ulos vain hallituskaksikko.

Saarikon piinkova taklauspeli piti Vihreät ja Vasemmistoliiton nurkassa. Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.) ja opetusministeri Jussi Saramo (vas.) jäivät tässä näytelmässä armotta statisteiksi. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (rkp) oli hiljaa kuin sopupelin erotuomari.

Myös Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kurvinen hoiti oman roolinsa hyvin. Kiihkeästä maalaiskarjusta on kuoriutunut kannattajakuntaansa puhutteleva keittiöfilosofi. Julkiset esiintymiset onnistuivat ja Markus Lohi oli hyvänä tukena.

Kepun lähes sotilaallinen operaatio huipentui voitonparaatiin, kun turverekat ajettiin pääkaupungin kaduille ja eduskunnan eteen alleviivaamaan mistä tässä maassa kana pissii. Kuka vertasikaan nykypolitiikkaa 1930-lukuun?

Kun riihessä varstat heiluivat ja mediassa meteli oli ylimmillään, niin puolueen likaisten temppujen osasto aktivoitui.  Elinkeinoministeri Mika ”Mob” Lintilä nimitti Geologisen Tutkimuskeskuksen (GTK) uudeksi pääjohtajaksi Ruokolahden kunnanjohtajakisan hävinneen puolueveljensä, valtiosihteeri Kimmo Tiilikaisen.

Ilmastonmuutoksen lisäksi yksi merkittävistä tulevaisuuden kysymyksistä on, miten kaivosteollisuudelle saadaan ympäristöä ja paikallisväestöä kunnioittavat toimintatavat.

Nyt alkaa päässä soida vanha lastenlaulu Kimmo, puuhevonen. Ei, sehän olikin Kimmon puuhevonen eikä liity tähän mitenkään.

Kaiken hämmingin keskellä perheen Don myhäili hiljaa poissa parrasvaloista kuin mafialeffassa. Puuttuvaa valtiovarainministeriä kummasteltiin, mutta pelikenttä oli tarkoituksella jätetty uudelle puheenjohtajalle.

Saarikko maksimoi kärsivällisesti julkisuuden ja teki itsestään johtajan. Se ei olisi onnistunut, jos tiellä olisi seisonut puolueen vanha konkari.

Valtiovarainministeri Matti Vanhanen on nimittämisestään lähtien antanut kryptisia lausuntoja tulevaisuudestaan. Mielikuvitus onkin piirtänyt pitkän hahmon, joka näprää omissa oloissaan kotitekoista pommia, jolla omakotitalo palautetaan lautakasaksi.

Mutta ei sentään, vanha valtiomies juonikin taitavasti miten oma puolue palautetaan henkitoreista takaisin elävien joukkoon.

Tämä näytelmä ei sopinut heikkohermoisimmille, mutta vilpittömät onnittelut käsikirjoituksesta ja vuoden viestintäteosta!

 P.S. Poliitikkojen puheet hallituksen päätöksillä tehtävistä kymmenistä tuhansista työpaikoista muistuttavat teleoperattoreiden käyttämiä mainoslauseita liittymänopeuksista. Kansalaiset tietävät pitkällä kokemuksella, että luvut ovat tyhjästä ja todellisuus jotain ihan muuta. Kuka uskaltaisi katkaista tämänkin tyhjänpuhumisen perinteen?

Kommentoi Facebookissa
Markku Tuhkanen