Postikortteja Tukholmasta
Tukholman yliopistossa elokuvatutkimusta opiskellut Mikko Pihkoluoma bloggaa kulttuurista ja matkailusta.
Cannesin ensimmäisenä päivänä esitettiin ainoastaan kaksi elokuvaa. Leos Caraxin odotettu musikaali Annette, jossa Adam Driver ja Marion Cotillard näyttelevät pääosia, oli odotuksiin nähden pienoinen pettymys. Raskaaksi tulevan taiteilijapariskunnan suhteesta kertova elokuva on paikoitellen hullaannuttava, lähes koko ajan vieraannuttava, synkkä ja myös paikoitellen absurdin hauska.
Driverin esittämän aviomiehen hahmo saa painajaismaisia ulottuvuuksia, mutta tarinan kaari tuntuu jotenkin satunnaiselta. Se ei tunnu samalla tavalla henkilökohtaiselta kuin Holy Motors eikä toisaalta Carax ole ottanut käsikirjoituksesta krediittiä lainkaan. Siihen ovat osallistuneet mm. elokuvan epätasaisesta musiikista vastaavat Sparks-kulttiyhtyeen nokkamiehet. Kaikesta tästä huolimatta pidin elokuvasta ja vaikka siitä tulisi Caraxin uran suurin floppi, niin haluan silti ehdottomasti nähdä sen uudelleen.
Toinen ensimmäisenä päivänä esitetty elokuva oli Mark Cousinsin jatko-osa The Story of Film: A New Generation, joka jatkaa tv-sarjaa käymällä läpi nykyelokuvan tuulia. Vartin vaille kolme tuntia kestävä elokuva poimii klippejä sekä amerikkalaisista menestyselokuvista että läntisen maailman ulkopuolisesta maailmasta. Mukana on myös suomalainen kokeellinen elokuva Polte, joka nostetaan kolmantena elokuvana Cousinsin lähtiessä miettimään mitä kaikkea nykyelokuva on. Sami van Ingenin elokuva on koostettu tietokoneen avulla kadonneesta suomalaiselokuvasta Nuorena nukkunut (1937) säilyneistä materiaaleista, jossa kuvat Regina Linnanheimosta sulavat toisiinsa.
Cousins kertoi haastattelussa, että nähtyään elokuvan hänen oli pakko lisätä se mukaan elokuvaan. Myöhemmin hän jatkoi optimistista uskoaan elokuvan voimaan – asia, joka tulee myös elokuvasta ilmi – ja piti mahdollisena, että uusia ääniä voi tulla mistä tahansa. “Juuri nyt pienessä kylässä, jossain päin Pohjois-Suomea, voi elää ihminen, jolla on luontainen kyky tehdä elokuvaa. Ja Suomen on vain varmistettava, ettei hän jää ulkopuolelle. Aika harva tunnettu elokuvantekijä on lopulta työväenluokkainen.”
Näillä eväin on hyvä jäädä odottamaan Cannesiin valittujen suomalaiselokuvien aiheuttamia reaktioita.
