Sesonkiterveiset

Maaliskuun 28.-31. järjestettävä Season film festival kerää yhteen sesongin ajankohtaiset ennakkonäytökset, joiden lisäksi festivaaleilla on muutamia elokuvia, joita ei olla tuomassa Suomessa kaupalliseen levitykseen lainkaan.

Niistä hyvänä esimerkkinä on Sara Colangelon The Kindergarten Teacher, joka on amerikkalainen uudelleenfilmatisointi vuoden 2019 Kultaisella karhulla palkitun Nadav Lapidin israelilais-ranskalaisesta läpimurtotyöstä vuodelta 2014. Colangelon ohjauksessa Maggie Gyllenhaal tekee loistavan roolin tarhatätinä, joka käy vapaa-ajallaan runo-workshopissa. Saamansa huonon palautteen jälkeen hän alkaa kopioida oppilaansa runoja ja alkaa esittää niitä ominaan. Runoja ylistetään ryhmässä, joten lopettaakaan ei voi.

Kutkuttavasti alkavassa tarinassa on paljon kiinnostavia elementtejä aina lapsineroudesta opettaja-oppilas-suhteeseen asti. Käsikirjoituksen hienous piilee siinä, että tarinaan mahtuu mukaan yllätyksiä, jotka eivät ole aina miellyttävimmästä päästä.

Festivaalin huonoimpiin elokuviin lukeutuu paremmin näyttelijänä tunnetun Brady Corbet’n (Clouds of Sils Maria, Saint Laurent, Melancholia, Mysterious Skin) ohjaustyö Vox Lux, jossa käsitellään myös nuoren lahjakkuuden kysymyksiä (teemoja on paljon muitakin, mutta niistä jää vähän käteen). Elokuva on varsin ristiriitainen yhdistelmä, jossa näkyy sekä merkkejä elokuvailmaisun hallinnasta että hapuilevaa aloittelijan otetta. Pitkälti elokuvaan suhtautuminen riippunee siitä pitääkö Natalie Portmanin pääroolia ärsyttävänä vai nerokkaana. Elokuvan musiikista vastaavat Sia ja Scott Walker, ja kerrottakoon kaikesta negailusta huolimatta, että sen kliimaksi on yksi viime vuoden hienoimpia audiovisuaalisia hetkiä.

Niin ikään näyttelijänä paremmin tunnetun Paul Danon esikoisohjaus on sovitus Pulitzer-palkitun (Independence Day) Richard Fordin romaanista Wildlife. Riipaisevassa tarinassa perheensä taloudelliseen ahdinkoon ajava isä (Jake Gyllenhaal) tuntuu olevan liian ylpeä vastaanottamaan työtä. Tarina kerrotaan pitkälti perheen hämmentyneen pojan silmin (Ed Oxenbould), mutta koko shown varastaa surun valtaaman äidin roolin tekevä Carey Mulligan.

Dano on sovittanut käsikirjoituksen yhdessä elämänkumppaninsa Zoe Kazanin kanssa. Elokuva kommentoi paitsi uskottavasti alemman keskiluokan haurasta taloutta myös naisen asemaa patriarkaalisessa yhteiskunnassa. Vaikka tarina sijoittuu 60-luvun Montanaan, ei ole sattumaa, että aiheet ovat puhuttaneet Yhdysvaltoja myös tällä vuosikymmenellä. Elokuva on päällisin puolin tavanomaiselta vaikuttava, mutta etenkin Mulliganin roolisuoritus ja ohjauksen tarkkanäköisyys herättävät lupauksia Danon ohjaajanuran jatkoa ajatellen.

Muihin kevään valopilkkuihin kuuluu Night Visionsin Back to Basics, jossa esitetään David Robert Mitchellin hupaisa elokuva Under the Silver Lake. Los Angelesin trendikkäimpiin alueisiin lukeutuva Silver Lake on mehukas ponnahduslauta vainoharhaiselle rikoselokuvalle. Seksikkyydellä ratsastava neonoir sai osittain tuomitsevia seksismisyytöksiä Cannesissa. Tosin Gregg Arakin elokuvia ja Pitkiä jäähyväisiä muistuttava elokuva ei tunnu ottavan edes itseään niin vakavasti, että sen analysoiminen tuntuisi täysin hedelmälliseltä. Elokuva on täynnä mainioita näyttelijöitä aina Topher Gracestä Andrew Garfieldiin ja Riley Keoughiin.

Loppukaneettina todettakoon, että parhaimmillaan käynnissä oleva Helsinki Cine Aasia esittää huomenna sunnuntaina todellisen cinefiilin unelman. Bi Ganin pitkä ja epätasainen Long Day’s Journey Into Night päättyy huikeaan 3D-kuvaan, joka kestää yli 50 minuuttia. Koko elokuva loppua ennen on tehty kaksiulotteiseksi ja tarkoitus siis katsoa ilman 3D-laseja. Lasit laitetaan päähän siis kesken näytöksen! Yhdeltä otolta näyttävä kamera-ajo on todennäköisesti omaperäisintä uutta elokuvaa, jota Helsingissä voi katsella.

Kommentoi Facebookissa
Olutposti 2019
Nauti tyhjyydestä